Eilen noin 12 000 uutta varusmiestä astui Puolustusvoimien varusmiespalvelukseen. Monille heistä tulee armeija-aikanaan tutuiksi tornihuhut eli varusmiesten ja kantahenkilökunnan kertomat, usein keksityt, tarinat. Mutta miksi tornihuhuja kerrotaan – ja mistä ne ovat saaneet alkunsa?
Eräs upseeri (nimetty, joka paikassa eri) on juossut Cooperin testissä 3 000 metriä suojanaamari päässä. Joskus myös polkupyörä selässä.
Varusmiesliiton puheenjohtaja Rami Laitila uskoo tornihuhuja liikkuneen varusmiespalveluksen perustamisesta lähtien. Perinne ei ole vuosien saatossa hiipunut, vaan toinen toistaan hurjempia ja jännittävämpiä tarinoita kerrotaan edelleen joukko-osastoissa ympäri Suomen.
– Kyllähän niitä edelleen liikkuu. Edellinen saapumiserä aina värittää omaa palvelustarinaansa nuoremmille, Laitila kertoo.
Tarkoituksena alokkaiden pelottelu ja omien kokemusten pönkitys
Varuskunnan komentaja ilmaantuu portille ilman papereita. Varusmies ei tunnista everstiä/kenraalia/amiraalia ja ottaa tämän kiinni nippusiteisiin sitomalla, ja saa palkaksi ohjesäännön mukaan toimimisestaan kuntoisuuslomaa.
Laitilan mukaan osa tarinoista pysyy melko samanlaisina vuodesta toiseen, varsinkin, jos ne koskevat tiettyä joukko-osastoa.
– Jos tarinat liittyvät esimerkiksi kouluttajiin tai yksikköön, niin ne voivat pysyä saman tyyppisinä vuodesta toiseen. Mutta pikkuisen niihin tulee aina kunkin saapumiserän omaa värikynää mukaan.
Yksittäisen huhun tarkkaa alkuperää on lähes mahdoton selvittää. Samaa tarinaa voidaan kertoa hieman eri muodossa eri varuskunnissa, mutta kukaan ei tiedä, mistä tarina on alun perin lähtenyt liikkeelle.
– Varmasti osa perustuu jossain määrin totuuteen, eli jotain samankaltaista on saattanut oikeasti tapahtua. Mutta osa tarinoista on varmasti täysin keksittyä, jotta saataisiin vähän peloteltua uusia alokkaita.
Alokkaiden pelottelun ohella tornihuhuilla on Laitisen mukaan myös toinen tarkoitusperä.
Taisteluharjoituksessa kouluttaja huomasi, että erään alokkaan takapuoli oli liian ylhäällä. Kouluttaja polkaisi sitä alaspäin, jolloin terävä kanto puhkaisi alokkaan vatsan ja alokas kuoli.
– Tarkoituksena on saada oma palvelus näyttämään jännittävämmältä, kun toisesta yksiköstä olevan kanssa vertaillaan inttikokemuksia. Totta kai siinä pitää pystyä kertomaan, että meilläpäs oli paljon rankempaa tai jännittävämpää kuin teillä, Laitila kertoo.
– Tästä tarpeestahan näiden tarinoiden kertominen kumpuaa.
Tornihuhut ovatkin olennainen osa inttikulttuuria. Kokemuksista kertomisen perinne ei suinkaan kuole TJ 0 -juhlien koittaessa: inttitarinat ovat perinteisesti miesten saunailtojen vakiopuheenaiheita, joihin palataan yhä uudelleen.
– Silloin niihin vasta värikynää lisätäänkin, Laitila naureskelee.
Hyvä tornari viihdyttää, muttei loukkaa
Armeijan ruokaan sekoitetaan jarruksi kutsuttua ainetta, jonka on tarkoitus vähentää seksuaalisia haluja tai kykyjä.
Toimiva tornihuhu, eli tornari, on Varusmiesliiton kannan mukaan sellainen, joka viihdyttää, mutta ei loukkaa ketään. Muista pahan puhuminen ei enää mene harmittoman vitsailun piikkiin.
Laitilan mukaan varsinkin henkilökuntaa koskeviin halventaviin huhuihin puututaan varuskunnissa kovalla kädellä. Toisaalta henkilökuntaa koskevista huhuista voi olla hyötyäkin.
– Henkilökunta pystyy pitämään villeimmät alokkaat paremmin kurissa, kun liikkeellä on hurjia huhuja siitä, mitä tapahtuu, jos käskyjä ei totella.
Eräänä lumisena talvena taisteluharjoituksessa panssarivaunuryhmä naamioi vaununsa notkoon päivän päätteeksi. Yön aikana satoi runsaasti lunta, eikä vaunua enää aamulla löytynyt. Vaununjohtaja joutui täyttämään vaunustaan häviämisilmoituksen.
Varusmiesliitto ohjeistaa alokkaita suhtautumaan huhuihin terveellä maalaisjärjellä. Laitila kannustaa uusia alokkaita suhtautumaan tulevaan palvelukseen avoimin mielin ja tutustumaan palvelukseen sisältöön omien kokemusten kautta.
Edellisen saapumiserän juttuja ei aina kannata uskoa todeksi.
MTV keräsi tunnetuimpia ja villempiä tornareita:Jokaisessa varuskunnassa on eräs sotilas; melkein aina hän palvelee naapurikomppaniassa ja tämä sotilas on palvellut ulkomailla muukalaislegioonassa. Monesti tämä sotilas on aina varuskunnan paras. Alokasleirin hälytyksen sattuessa muukalaislegioonalainen juoksee suohon tai lampeen, hengittäen rynnäkkökiväärin kaasumännän suojaputken kautta. Jokaisen varuskunnan Cooper-ennätyksen on juossut Lasse Virén. Matka on vähintään 4 500 metriä ja sen rikkomisesta saa 30 kuntoisuuslomaa. Raskaalla kertasingolla, Apilaksella, ei saa rauhan aikana ampua kuin kolme kertaa vuodessa, sillä sitä suurempaa määrää ei ihmisen luusto kestä vaurioitumatta. Jääkäriprikaatin sähkötysennätystä pitää hallussaan Andy McCoy, kun taas 1.Ervk:ssa kerrottiin aikoinaan, että Lasse Mårtensson sähkötti 180 merkkiä minuutissa. Vekaranjärveltä johtaa tunneli Kouvolaan. Myös Pansion varuskunnasta johtaa tunneli Naantalin kultarantaan ja Turun keskustaan. Upinniemestä johtaa tunneli Helsinkiin. Lisäksi Upinniemessä on monen monta kilometriä tunneliverkostoa ympäriinsä. Tunnelin kautta voi poistua varuskunta-alueelta kenenkään huomaamatta. Vain upseerit tietävät mistä paikoista tunneliin pääsee. |
Juttuun liitetyt tarinat poimittu Wikiquoten Tornihuhu-sivulta.