Suomi 2006. Käsikirjoitus ja ohjaus: Timo Koivusalo. Tuotanto: Timo Koivusalo. Kuvaus: Pertti Mutanen. Pääosissa: Martti Suosalo, Seela Sella, Liisa Kuoppamäki, Siiri Suosalo, Risto Salmi, Mats Långbacka, Jemina Sillanpää, Mika Räinä, Laura Jurkka, Esko Nikkari, Jerry Wahlforss, Ali Ahmeti. Kesto: 94 min.
Paatunut rikoksenuusija Timo Koivusalo on viimeisen kymmenen vuoden aikana syyllistynyt toinen toistaan raskaampiin kansallisiin petoksiin, joukossaan irvikuva säveltäjä Sibeliuksesta (2003) sekä epookkimusikaalista (Kaksipäisen kotkan varjossa 2005). Pekko aikamiespoikana debytoineen lupsakan kansanmiehen uusi tekele ei yllä hänen törkeimpien tekeleittensä tasolle, siinä on nimittäin jopa ainesta. Kuitenkaan mielenterveysonkelmia kepeästi kairaileva, ihan Italiassa asti kuvattu Kalteva torni ei vältä ohjaajan pahinta helmasyntiä: rautalankaista kliseisyyttä. Vakituinen rikoskumppani Martti Suosalo heiluu taas pääosassa.
”Millaista on elää päivästä toiseen tietämättä mikä on totta, mikä ei?” kysyy kissankokoinen teksti elokuvan aluksi, näin varmistetaan että katsoja heti ymmärtää mistä on kysymys. Siis siitä miksi hullu mutta sympaattinen Johannes (Suosalo) väsäilee hoitolan pihassa koivupuisia pylväitä ja ahdistuu Pisan tornin kallistuskulmista. Miehellä on nääs traumaattisen lapsuuden jäljiltä sivupersoona: ääni joka huutelee päässä ja käskee tekemään kaikenlaista hassua. Perin sympaattisia ovat myös sairaalan muut hullut, sillä hullutkin voivat olla sympaattisia ja ennen kaikkea viisaita.
Kun Johanneksen omahoitajan (Liisa Kuoppamäki) tytär (Siiri ’Martin tytär’ Suosalo) ja tämän viinisieppo mummi (Seela Sella) suuntaavat lomamatkalle Italiaan, Johannes seuraa näiden tietämättä perässä nähdäkseen kuulun tornin ennen sen kaatumista. Ja tornihan tässä ikään kuin sympoliseeraa miehen kaltevaa psyykettä elikkäs mieltä, joka tarvitsee ulkopuolista tukea.