Kaivossukeltajat puolustautuvat turmakohussa: ”Turvallisuus viety pisimmälle Pohjoismaissa”

Tunneleita edeltävässä, lammeksi muutetussa avolouhoksessa, on niin niin kutsuttu habitaatti eli pelastautumistila, jota Kapanen kuvailee kuorma-auton kokoukseksi tynnyriksi, jossa on ilmatila sukeltajille sekä varakaasua. Tämä tynnyri on upotettu kuuden metrin syvyyteen, jolloin hätätilanteessakin dekompressiopysähdyksiä voidaan pitää veden alla.

– Missään muualla ei tällaista turvallisuusorganisaatiota ole. Meillä on tiukat säännöt sukeltamiseen, joita kehitetään koko ajan, minkä lisäksi sukeltajien taidot tarkastetaan, Kapanen kertoo.

Pitkälle viedyt turvallisuusjärjestelyt

Tällä kertaa turvajärjestelyt eivät kuitenkaan auttaneet, ja yksi 40 metrissä sukeltaneista alkoi viittilöidä tarvitsevansa apua. Sukeltajatoverit yrittivät auttaa ja tarjota varakaasua, ja ongelmissa ollutta sukeltajaa saatiin jonkin matkaa tuotua kohti pintaa.

Avusta huolimatta mies menehtyi veden alla. Mies oli mediatietojen mukaan vantaalaisen seurakunnan pappi. 

STT:n haastatteleman rikosylikonstaapeli Vesa Forsström arvioi tapauksen tutkinnan kestävän pitkään. 

– Siinä menee kuukausia ennen kuin meillä on edes ruumiinavauspöytäkirja. Myös laitteiden tutkimiseen menee jonkin aikaa, Försström sanoo. 

Poliisi tutkii turmaa kuolemansyyntutkintana, ja lisäksi tapahtuneesta tehdään onnettomuustutkinta. Sairauskohtauksen mahdollisuutta ei ole tutkinnassa suljettu pois. Ketään ei epäillä rikoksesta.

Sairauskohtaus mahdollinen syy

Sukeltajaliiton mukaan Suomessa tapahtuu keskimäärin 2,4 laitesukelluskuolemaa ja lajia harrastaa noin 40 000 henkeä. Kapasen arvion mukaan kuolemantapauksissa on usein kyse sairauskohtauksesta.

– On selvää, että vedenalaisessa sairauskohtauksessa on suurempi riski vakavaan onnettomuuteen tai kuolemaan kuin pinnalla. Veden alla auttaminen on vaikeampaa.

Hän muistuttaa, että myös pinnalla sattuneet sairauskohtaukset voivat eri olosuhteissa johtaa kuolemaan.

– Turvallisuusorganisaatiot ovat juuri sitä varten, että ongelmiin voidaan mahdollisimman pian puuttua. Monesti ollaan onnistuttukin ja saatu henkilö pintaan sekä toipumaan. Valitettavasti välillä tulee näitä, ettei pelastustoimet ja ensiapukaan auttanut, vaikka tehtiin parhaamme. En usko, että kukaan olisi sitä paremmin tehnyt, Kapanen toteaa.

Aiemmin sukellettiin luvatta

1990-luvulla sukeltaminen Ojamolla ei ollut nykyisellä tavalla järjesteltyä, ja sitä pyrittiin kieltämään ja estämään eri tavoin. Kapasen mukaan tästä seurasi, ettei toimintaa oltu myöskään organisoitu, eikä siinä ollut nykyisenkaltaisia turvajärjestelyjä.

– Riskit olivat monikymmenkertaisia. Silloin kun neuvottelin aikoinaan kaupungin kanssa sukeltamiseen liittyvistä asioista, paikalla harjoitettiin luvatonta sukeltamista, jossa tapahtui ainakin yksi kuolemantapaus, hän kertoo. Tilastojen mukaan kyse oli juuri vuonna 2000 sattuneesta sukellusonnettomuudesta.

Hän painottaakin, että sukellustoimintaa voi harjoittaa turvallisesti, vain jos toiminta on hyvin organisoitu ja sukeltajien turvallisuutta ylläpidetään asianmukaisilla koulutuksella ja harjoittelulla sekä riittävän osaavalla pintaorganisaatiolla.

11:13

1:02