25-vuotiaaksi asti Anu Jukantupa ajatteli, että asiat tehdään elämässä tietyssä järjestyksessä – opiskelu, työ, perhe ja sitten eläkkeellä voi nauttia. Se kaikki muuttui kertarysäyksellä lähes päivälleen 20 vuotta sitten.
– Ilman sitä onnettomuutta minä en olisi se Anu Jukantupa mikä minä nyt olen. Kaikesta huolimatta, vaikka siitä on ollut fyysistä ja henkistä selviytymistä, niin se on kannattanut, Jukantupa, 45, kertoo MTV Uutisille.
6. maaliskuuta 1998 Jukantupa istui, tai pikemminkin torkkui, Turusta Pieksämäkeen matkalla olleen pikajunan ensimmäisessä vaunussa. Takana oli railakas tyttöjen risteily. Jukantuvan määränpäänä oli Jyväskylä, ja juuri ennen asemaa noin varttia vaille kaksi iltapäivällä nuori nainen havahtui.
– Ajattelin, että me ollaan näin lähellä asemaa, miksi tämä juna menee niin lujaa?
Kaksi vakavaa virhettä
Vaikka vaunun muut Jyväskylässä pois jäävät matkustajat alkoivat nousta pukemaan ja keräämään matkatavaroitaan, Jukantupa päätti pysyä paikoillaan. Päätös saattoi pelastaa naisen hengen.
– Ei siitä mennyt kuin hetki, kun niin sanotusti alkoi tapahtua.
Junalla oli kaksi veturinkuljettajaa, joista toinen oli hetkeä aikaisemmin mennyt hakemaan kahvia keitettäväksi. Kuljettamaan jäänyt teki kaksi vakavaa arviointivirhettä.
Juna ajoi esiopastimelle 1850 metriä ennen vaihdetta 137 kilometrin tuntivauhtia eikä kuljettaja aloittanut ohjeiden mukaista kevyttä jarrutusta. Tätä ei myöskään kahvinkeittoon keskittynyt apukuljettaja huomannut.
Juna ajoi pääopastimelle vielä 128 kilometrin tuntivauhtia. Tuostakin vauhdista juna olisi saatu jarrutettua 870 metrin päässä olleelle ykkösraiteen vaihteelle 80 kilometrin tuntivauhtiin, joka oli sallittu, jos juna olisi saapunut suoraa raidetta aseman raiteelle yksi.
Mutta tammikuusta alkaen kyseinen vuoro oli määrätty saapumaan raiteelle 3, jonka vaihde oli lähempänä, vain 500 metrin päässä pääopastimen paikasta. Ja nopeuden kyseisen vaihteen tiukan käännöksen kohdalla olisi pitänyt laskea 35 kilometriin tunnissa.
