Suomi 2007. Ohjaus & tuotanto: Juha Wuolijoki. Käsikirjoitus: Marko Leino, Aku Louhimies, Juha Wuolijoki. Kuvaus: Mika Orasmaa. Leikkaus: Harri Ylönen. Äänisuunnittelu: Pauli Jyrälä, Joonas Jyrälä. Musiikki: Leri Leskinen. Pääosissa: Hannu-Pekka Björkman, Kari Väänänen, Otto Gustavsson, Laura Birn, Mikko Kouki, Minna Haapkylä, Mikko Leppilampi, Antti Tuisku. Kesto: 83 min.
Juha Wuolijoen sympaattinen joulufantasia käynnistää kuusijuhlan odotuksen onnistuneesti.
Joulutarina on satu kauan sitten eläneestä Nikolaksesta, joka vaihtaa tavallisen elämän joulupukin punanuttuun. Lapsena orvoksi jäänyt poika varttuu kotikylänsä kollektiivisena kasvattina, joka aina jouluna vaihtaa ruokakunnasta toiseen. Viime töikseen Nikolas veistelee läksiäislahjat tutuksi tulleen perheen lapsille. Pikkuhiljaa tavasta kasvaa lahjaperinne, joka pitää pojan kiireisenä koko joulunalusajan.
Nälän hädän koetellessa kylää Nikolas joutuu majoittumaan äkäisen puuseppä-Iisakin (Kari Väänänen) luokse. Lapsia inhoavan vanhuksen ja vilpittömän pojan välille puhkeaa silti ihka aito kiintymys. Kun ikääntynyt Iisakki luopuu verstaastaan, ryhtyy aikuiseksi varttunut kisälli (Hannu-Pekka Björkman) toteuttamaan omaa unelmaansa.
Joulutarina menestyy vaikeassa tehtävässään: se onnistuu löytämään kliseisestä aiheestaan uutta raikkautta ja elinvoimaa. Ja miten koreaan kääröön Wuolijoen lahja onkaan pakattu: näin komeita Lappi-näkymiä ei ole aikoihin nähty. Mika Orasmaan kamera taltioi kaamoksen sinisessä valossa kylpevän lumen valtakunnan huikaisevan kauniisti. Lopputuloksessa on aitoa sadun lumousta.
Joulupukki-elokuvia on toki tehty ennenkin. Yksi karmeimmista tekeleistä valmistui vuonna 1985, jolloin ranskalaisohjaaja Jeannot Szwarc istutti valkoparran rooliin koomikko Dudley Mooren. Hienoa, että uuden pukkisaagan tekijä on suomalainen! Saadaan faktat kertaheitolla oikeaan kuosiin kaikenkarvaisten Pohjoisnapa-kotkotusten jälkeen.
Joulutarina löytää tiensä taatusti myös ulkomaille, ja mikäs sen mukavampaa. Levillä kuvattu koko perheen satu on upea käyntikortti myös maahamme suuntautuvaa matkailua silmälläpitäen. Kansainvälistä huomiota elokuvalle suo jo siitäkin syystä, ettei Wuolijoki tiimeineen ole sortunut sokeroimaan fantasiaa liikaa. Muutama makeileva ylilyönti pistää silmään – tai ehkä pikemminkin korvaan – mutta hallitun rauhallista yleisvaikutelmaa ne eivät pääse pilaamaan.