Jos et kyykistele tai seiso yhdellä jalalla, lonkkasi murtuu helpommin

Helpolta kuulostavan toimintakykytestin teho selviää kuopiolaisen OSTPRE-tutkimushankkeen tuoreista tuloksista.

Suurin lonkkamurtumariski oli tutkimuksen 15 vuoden seuranta-aikana niillä, jotka eivät pystyneet toimintakykytesteissä seisomaan yhdellä jalalla kymmentä sekuntia.

Suuresta lonkkamurtumariskistä kertoi myös hylkäys kyykkytestissä. Kyykkytestissä piti kyykistyä riittävän alas ja koskettamaan kädellä lattiaa.

Itä-Suomen yliopiston nuoremman tutkijan Toni Rikkosen mukaan yhdellä jalalla seisominen vaatii sekä tasapainoa että monipuolista keskivartalon ja lantion lihasten hallintaa. Hän muistuttaa, että huonoa toimintakykyä voi kuitenkin usein parantaa.

– Jos ei suoriudu näistä melko keskeisistä toimintakykytesteistä, jalkalihaksia ja tasapainoa parantava harjoittelu on tarpeen ikään katsomatta, Rikkonen toteaa Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa.

Toimintakykymittausten soveltuvuudesta lonkkamurtumien ennakointiin on niukasti aiempaa tutkimustietoa.

Tutkimukseen osallistui 2 791 naista, joiden ikä oli tutkimuksen alkaessa keskimäärin 59 vuotta. Heille tehtiin toimintakykytestit ja reisiluun kaulan luuntiheysmittaus. Seuranta kesti keskimäärin 13 vuotta. Tänä aikana naisilla todettiin kaikkiaan 578 murtumaa, joista 35 oli lonkkamurtumia. 258 naista kuoli seurannan aikana.

Tutkimuksen alussa tehdyt toimintakykytestit mittasivat eri tavoin fyysistä suoriutumista. Yhdellä jalalla seisomisen ja lattiaan asti kyykistymisen lisäksi testattiin käden puristusvoimaa. Kyvyttömyys suorittaa kumpaa tahansa toimintakykytestiä tai sijoittuminen puristusvoimatestissä heikoimpaan neljännekseen tulkittiin toimintakyvyn alenemiseksi.

Testien perusteella noin 43 prosentilla naisista toimintakyky oli alentunut tutkimuksen alkaessa. Seuranta-aikana havaittiin, että heillä oli merkittävästi suurempi lonkkamurtuman riski kuin muilla. Myös yleinen murtumariski ja kuolleisuus olivat toimintakyvyltään alentuneiden ryhmässä merkittävästi suurempia.

Rikkosen mukaan oli hieman yllättävää, että toimintakykymittausten yhteys lonkkamurtumariskiin voitiin havaita jo näinkin nuorilla naisilla.

Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan OSTPRE-tutkimus on vuonna 1989 alkanut laaja väestöpohjainen seurantatutkimus, joka selvittää eri riskitekijöiden ja geneettisten tekijöiden merkitystä luuntiheyteen, murtumiin, kaatumistapahtumiin ja luun menetyksiin varhaisesta vaihdevuosi-iästä vanhuuteen asti.

Rikkonen esitteli alustavia tuloksia äskettäin Yhdysvaltain luusto- ja mineraalitutkimuksen seuran ASBMR:n (American Society for Bone and Mineral Research) kokouksessa Houstonissa. Hänet palkittiin tutkimuskoosteestaan ASBMR:n Young Investigator Award -palkinnolla.