Tuotantovuosi: 2007. Ohjaus: Julien Temple. Tuotanto: Sandrew Metronome. Kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1. Ääni: Dolby Digital 5.1, DTS 5.1. Kesto: 120 min.
Julien Templen dokumentti kertoo legendaarisen englantilaisen punk-bändin, The Clashin tarinan keskittyen yhtyeen keulakuvaan, Joe Strummeriin. Diplomaatin pojasta tulee nuori kapinallinen, joka vuonna 1976 perustetulla, poliittista sanomaa nuorisolle levittävällä bändillään villitsee ihmiset ympäri maailman. Strummerin bändikaverit, perheenjäsenet ja ystävät tarinoivat nuotion äärellä miehen ja The Clashin edesottamuksista, ja bändin livenä esiintymässä nähneet julkimot, kuten Bono ja Steve Buscemi kertovat kokemuksistaan ja yhtyeen tekemästä vaikutuksesta.
En ole ikinä ollut The Clash -fani, joskaan en siksi, etten olisi pitänyt bändin musiikista. I'm So Bored with the USA -kipale oli yksi syy, jonka vuoksi ostin Bringing Out the Dead -elokuvan soundtrackin, mutta dokumenttia ennen en olisi välttämättä muistanut, kuka esitti sen. Edellä mainitun elokuvan ohjaaja Martin Scorsese kertoo dokumentissa The Clashin musiikin antamasta inspiraatiosta. Moni elokuvan katsova ei-fani huomannee pitävänsä bändistä enemmän kuin tajusikaan; useaan otteeseen tuumasin kappaleen pyörähtäessä soimaan:"Ai, tuokin on The Clashin biisi." The Clash ei soittanut pelkkää punk-rockia, vaan pyrki uudistumaan ja paneutui myös mm. reggaeen ja funkiin.
Elokuvan runkona toimivat otteet Strummerin BBC:lle tekemästä suositusta radio-ohjelmasta London Calling. Ohjaaja Templellä on ollut paljon videomateriaalia The Clashista ja Strummerista, ja elokuvassa nähdään rutkasti hauskoja ja mielenkiintoisia pätkiä. Mukana on toki paljon otteita esiintymisistä, joskaan kokonaisia biisejä tässä nopeaan tahtiin etenevässä dokumentissa ei jäädä kuuntelemaan.
