Uudenlaisen Joker-supersankarielokuvan väkivalta on inhorealistista.
Supersankarisarjakuviin perustuvat elokuvat ovat suositumpia kuin mikään muu lajityyppi. Nyt genre ottaa harppauksen myös arvostuksessa, kun Joker kilpailee Venetsian elokuvajuhlilla Kultaisesta leijonasta.
Joaquin Phoenix näyttelee Arthur Fleck -nimistä miestä, jota kohdellaan kaltoin, kunnes hän sekoaa lopullisesti ja ryhtyy käyttämään asetta sekä rumaa maskia. Näin syntyy Batmanin arkkivihollinen Joker.
Vauhdikkaaseen supersankaritoimintaan asti ei elokuvassa mennä, vaan ohjaaja Todd Phillips kulkee psykologisten draamojen ja Taksikuskin tyyppisten sairauskertomusten vanavedessä.
– Halusin, että psykiatri ei kykenisi päättelemään, millainen ihminen hän on, Phoenix kuvaili elokuvan lehdistötilaisuudessa.
Roolityö on saanut lähes yksimielistä kiitosta. Itse elokuva jakaa mielipiteitä, mutta omassa lajityypissään se kiistatta on jotain uutta. Vauhdikkaita toimintakohtauksia ei ole. Väkivaltaa kyllä on, ja se tavoittelee inhorealismia: verta ei säästellä, kun Fleck ampuu jotakuta päähän.
Phoenix kertoi lukeneensa roolia varten kirjoja poliittisten salamurhien tekijöistä. Siinä missä Heath Ledgerin Jokeri-hahmo elokuvassa Yön ritari (2008) oli harkitseva ja insinöörimäinen, tämä sosiopaatti on itselleenkin arvaamaton.
– Löysin hahmosta uusia piirteitä viimeiseen kuvauspäivään asti, Phoenix sanoi.
Scorsesen jäljillä
Joker alkaa tuotantoyhtiö Warner Brosin 1970-luvun logolla ikään kuin silmäniskuna perehtyneille elokuvaharrastajille. Tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun alun Gotham Cityyn, joka on taas kerran erehdyttävästi New Yorkin näköinen.
Esikuvaelokuvat ovat todella ilmeisiä, etenkin Martin Scorsesen Taksikuski (1976) ja Koomikkojen kuningas (1983). Jälkimmäisessä Robert de Niro esitti stand up -koomikon urasta haaveilevaa miestä, jolla oli pakkomielle talk show -isännästä.
Jokerin Arthur Fleck on päivisin vuokraklovni ja iltaisin hän haaveilee stand up -esiintymisistä. De Niro on itsekin mukana elokuvassa television talk show -isännän lopulta pienessä roolissa. Kun Fleck ryhtyy tappamaan ihmisiä, kohtaukset ovat kuin Taksikuskista tai Väkivallan vihollisesta (1974), jossa Charles Bronson jakoi oman käden oikeutta New Yorkissa.
– Inspiraation lähteitä oli useita, eikä Taksikuski ollut lähtöpiste. Ajattelimme monia 1970-luvun elokuvia ja niiden hahmoja, Phillips sanoi. Idea näennäisesti realistisesta Jokeri-elokuvasta oli hänen.
– Oli vaikeaa vakuuttaa sarjakuvien oikeuksienhaltija DC sekä elokuvastudio Warner ajatuksesta, mutta jaksoimme yrittää, koska tiesimme tämän olevan jotain erityistä.
Oscar-tavoitteita
Tämä on ensimmäinen kerta, kun supersankarigenren elokuva nähdään ehdokkaana niin sanotulla A-luokan festivaalilla. Se, että Warner tarjosi elokuvan maailmanensi-illan hyvinkin taiteellisten teosten joukkoon Venetsiaan, on ennen kaikkea keino korostaa sen vakavuutta ja alustus Oscar-ehdokkuuksille. Vaikka monet kriitikot pitivät elokuvasta, sen mahdollisuuksia voittaa Kultainen leijona on pidetty olemattomina.
Joker ei ole ensimmäinen uuden polven supersankarielokuva, joka saa Yhdysvalloissa ikärajan R, joka tarkoittaa lapsilta kiellettyä. Myös toissavuotinen Logan ja räävittömät Deadpool-komediat ovat saaneet sen. Suomessa ikäraja on todennäköisesti K-16.
– Yritimme toteuttaa väkivallan mahdollisimman realistisesti, jolloin se on kuin isku vatsaan, ohjaaja Phillips kuvaili.
Suomen valkokankaille Joker saapuu lokakuun 4. päivänä.