Kun puhutaan suomalaisen jazzin historiasta, Jukka Haavisto on oikea henkilö valottamaan aihetta. Pitkän linjan muusikko on tehnyt mittavan työn tallentaakseen maamme jazz- ja popmusiikin vaiheet tuleville sukupolville.
Jukka Haavisto kutsuttiin vuonna 1991 muusikkoystäviensä kanssa kehittelemään kunnianhimoista ideaa. Muusikot halusivat perustaa arkiston, johon koota ja säilöä suomalaisen jazzmusiikin vaiheet. Haavisto nimettiin hankkeen vetäjäksi.
Arkisto sijoitettiin alkuun Haaviston silloisen asuintalon kellariin.
− Kutsuimme Helsingin Sanomien toimittajan tutustumaan ideaan. Hän teki hyvän artikkelin, ja tieto alkoi levitä vauhdilla. Aloimme saada yhteydenottoja yksityisiltä muusikoilta ja muilta aiheesta kiinnostuneilta, Haavisto kertaa.
Arkistoa ensimmäisenä kartuttanut henkilö oli Pekka Pöyryn äiti, joka luovutti edesmenneen muusikon etniset huilut hyvään talteen.
− Siitä arkisto alkoi kasvaa nopeasti. Vastaanotimme muun muassa valokuvia, äänilevyjä, nuotteja, kaitafilmejä ja lehtiä.
"Me tarvitsemme myös museon!"
Seuraavan kuuden vuoden aikana arkisto karttui mittavaksi, ja samalla ajat muuttuivat. Haavisto joutui toteamaan, ettei hänen tekninen tietämyksensä enää riittäisi työn kunniakkaaseen jatkamiseen. Uusi, tekniikan hallinnut vetäjä siirsi arkiston kaikkien helposti saataville internetiin. Samalla arkisto laajentui populaarimusiikkiin.
