Jorma, 71, on todellinen maailmanmatkaaja – 256 maata alle kolmessa vuodessa

Karhumaan laskujen mukaan kaikkien virallisten valtioiden valloittamiseen kului aikaa kaksi vuotta, viisi kuukautta ja 21 tuntia. Tavoitteeseen pyrkiminen alkoi toden teolla 2000-luvun alussa. Sen jälkeen hän on ehtinyt kiertää yhteensä 256 maata, 95:n matkan aikana.

Matkoilta on raahautunut kotiin monenlaista muistoa ja lukematon määrä kuva-albumeita. Mies pitää tarkkaa kirjaa jokaisesta matkastaan: jokaiselle matkalle on oma vihko ja jokaiselle matkapäivälle oma sivu.

– Vähintään yksi matkamuisto on jokaisesta maasta, jossa olen käynyt. Kotona niitä on paljon, mutta vapaa-ajan asunto niitä vasta onkin pullollaan, Karhumaa naurahtaa.

Ennen 2000-lukua ja matkustelun huippuvuosia mies oli matkaillut työelämän aikataulujen ehdoilla. Innostus matkailuun alkoi, kun Karhumaa teki yhtä aikaa kahta työtä.

– Silloin alkoi tuntua, että pitää lähteä lomalle jonnekin mahdollisimman kauas, kun lomaa kerrankin sai.

Vain kerran kaupunkilomalla

Reissut eivät ole olleet aivan tavallisia aurinkolomia. Ne ovat pääsääntöisesti suuntautuneet johonkin eksoottiseen kohteeseen kuten kansallispuistoihin, vuoristoihin, autiomaihin ja jäätiköille. Maailmanvalloituksen aikana Karhumaa on viettänyt vain yhden kaupunkiloman – Somalian pääkaupungissa Mogadishussa.

Karhumaan erilaiset kohteet kumpuavat nuoruuden päätöksestä. Karhumaa vannoi menevänsä tavalliselle aurinkorannoille vasta täyttäessään 70 vuotta.

– Niin kauan kun on nuori, pitää liikkua, mieluummin joka yö eri paikassa. Yöpyminen ehdottomasti teltassa tai paikallisten luona, vaikka perhemajoituksessa. Silloin näkee ihan eri tavalla kulttuuria ja elämää.

Hieman Karhumaa on lupaustaan rikkonut. Aurinkolomat eivät ole vieläkään tulleet osaksi hänen elämäänsä, vaikka hän on jo 71-vuotias. Vajaan kahden viikon kuluttua mies suuntaa Altain Tasavaltaan ja Mongoliaan, jossa vietetään yhdeksän yötä vuoristossa.

Reissuun mies lähtee tutun matkaporukan kanssa, joka koostuu maailmalla tutuiksi tulleista suomalaisista.

Joskus porukka käy myös yhdessä risteilyllä tai kylässä Karhumaiden Intiön kodissa, sillä kaikki eivät enää kaukomaille kykene.

– Osa kavereista tippuu pois iän takia, joka on ihan ymmärrettävää. Ei sitä enää pysty telttoihin majoittumaan vuorille kahdeksankymppisenä.

Karhumaa on ollut onnekas maailmalla, sillä melkein kaikki matkat ovat sujuneet hyvin ja ongelmitta lukuun ottamatta tavanomaisia asioita, kuten lentojen myöhästelyä.

– Yhden ainoan kerran minut on ryöstetty ja olen pelännyt, se tapahtui Kanariansaarilla.

Uskotko, että itse pystyt vielä matkustamaan pitkään?

– Minä olen syönyt elämässäni yhteensä neljä päänsärkypilleriä. Viimeisimmän vuonna 2007 Kap Hornilla kun pari kertaa aivastin, niin Elena-vaimo löi pillerin suuhun, hymyilee Karhumaa.

Rahat matkailuun marjametsästä

Matkailu on vaatinut rahaa, mutta palkkoja tai eläkkeitä Karhumaa on vältellyt käyttämästä reissuihin.

Hän on hankkinut pääosan matkojen rahoituksesta ahkeralla työllä Suomen luonnossa.

– Olin maailmanympärysmatkalla vuonna -84. Tahitilla tapasin pienviljelijän, joka kertoi maksaneensa maailmanympärysmatkansa marjoja poimimalla. Nostin herralle hattua, että oot sinä kova vanhus. Nyt sitä on samanlainen vanhus ite, Karhumaa ratkeaa nauramaan.

Tapaamisesta Karhumaa sai innostuksen alkaa poimia marjoja matkojen rahoitukseksi ja suosittelee sitä lämpimästi muillekin.

– Täällä on metsät täynnä marjaa ja suurin osa niistä jää metsään. Kun on päivän metsässä, niin kyllä sillä rahalla päivän viettää kaukomailla.

Karhumaa korostaakin, että suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet matkustaa.

– Meillä on hyvä maine ja suomalaisen passin kanssa ei tule ongelmia missään.

Lähtövalmiina puolessa tunnissa

Lukuisista maista Karhumaalla on yksi ehdoton suosikki ylitse muiden.

– Se on Bhutanin kuningaskunta, aivan ylivoimainen ykkönen maailmassa. Sitten tulee pitkä väli ja sitten tulee Suomi, sitten vasta muista voidaan keskustella, mies nauraa.

Mielenkiintoisin paikka Karhumaalle on ollut Afrikan Burkina Faso, joka on hänelle myös tutuin paikka Suomen ulkopuolella. Siellä Karhumaa oli villin krokotiilin selässä.

– Olimme paikallisten pyhällä järvellä, jossa on villejä krokotiileja. Yksi paikallinen antoi krokotiilille kanan ja sanoi, että nyt se on vaaraton, mene vain sen selkään.

Kokeneelle reissaajalle matkalaukun pakkaaminen on rutiinia.

– Siinä menee puoli tuntia. Valmis lista olemassa mitä tarvitsen ja tavarat menevät aina samaan paikkaan, löytää sitten vaikka ilman valoja. Järjestys on ollut sama jo kymmeniä vuosia.