Aegnan saarella Tallinnan pohjoispuolella asuva Hugo Udusaar oli kävelyllä keväisellä rannalla, kun silmiin sattui ruskea möhkäle. Se osoittautui korurasiaksi.
Noin 14 kilometriä pääkaupungista pohjoiseen Tallinnanlahdella sijaitsevalla Aegnalla elää ympärivuotisesti kaksi ihmistä. Hugo Udusaar on heistä toinen.
– Kävelin saaren länsirantaa jonkin aikaa sitten. Koska olen erittäin kiinnostunut luonnosta ja sen ilmiöistä, katselen jatkuvasti ympärilleni 360 astetta, Udusaar kertoo MTV Uutisille.
Saarelaisen mukaan hyvin kivien sekaan sulautunut ruskea rasia vaikutti heti muulta kuin lasten leikkikalulta. Rasia oli värjäytynyt ruskeaksi metallin ruostuessa.
– Rasia löytyi noin kolme metriä vesirajasta. Oli heti selvää, että rasia on ollut vedessä kauan. Niin ruosteessa se oli.
Aegnasta hieman yli kymmenen kilometriä länteen sijaitsee Naissaari. Siinä välillä matkustaa miljoonia ihmisiä vuosittain Helsingistä Tallinnaan ja päinvastoin. Udusaar pohtii, onko sormusrasia pudonnut laivalta vai onko se kotoisin jostain kauempaa?
– Avasin rasian ja yllätys oli suuri, kun sisältä löytyi kunnossa oleva sormus, löytäjä kertoo.
Sormus on kissan muotoinen ja silminä loistaa kaksi punaista kiveä.
– Sepä tässä onkin, Udusaar huudahtaa puhelimessa.
– Voi olla, että silmät ovat timantti-imitaatioita eli zirkoneja, mutta minulle on Facebookin kautta ehdotettu, että epätavallisen näköinen kissa voisi olla myös käsityötä ja silmät rubiineja. Sormuksessa on joka tapauksessa hopean leimat. Eli mikään lelu se ei ole.
Sormusrasian alkuperää ja tarinaa siitä, miksi se kellui meressä, on vaikea selvittää. Löytäjä romantisoi ja arvelee, että illan hämärtyessä on esimerkiksi laivan kannella tapahtunut jotain.
– Turistit eivät heitä sellaista sormusta huvikseen yli laidan. Jonkinlainen parisuhde tässä on takana. Jotain sellaista tapahtui, että sormus päätyi aaltoihin.
Pullojen sijasta kultaa
Udusaar kiertelee paljon muutaman neliökilometrin kokoista kotisaartaan. Häntä harmittaa se, että laivoilta heitetään mereen selvää roskaa.
– Pyydänkin, että ihmiset heittäisivät enemmän mereen kultaa, hopeaa ja muita arvokkaita esineitä, kuin muovipulloja ja kaljatölkkejä, Udusaar nauraa.
– Ihmisten pitäisi miettiä enemmän saarilla asuvia kuin itseään.
Aegnaa lähinnä oleva mantereen osa on Viimsin niemi. Sinne on matkaa pari kilometriä. Sään salliessa Udusaar ajaa Viimsiin omalla veneellään, muuten ollaan reittilaivojen varassa. Kunhan liikenne toukokuussa taas alkaa.
– Tänä talvena olen käynyt mantereella pari kertaa potkukelkalla, kun jäät ovat kantaneet. Sormusta ei ole vielä näytetty asiantuntijoille. Voi olla, että joku kesäasukkaista osaa sanoa jotain, Udusaar pohtii.
Saarelainen vastaa vähintään sadannen kerran myös ihmettelyyn, miten hän tulee toimeen koko talven ilman säännöllistä yhteyttä mantereelle.
– Klassinen vastaukseni on se, että minulla on kaksi kissaa. Jos reittilaivalla saapuvat lomanviettäjät näkevät keväällä molemmat, kaikki on hyvin. Ruoka on riittänyt, eikä kissoihin ole tarvinnut koskea.
Huikeita löytöjä on uutisoitu viime aikoina muitakin! Katso alta videot muutamasta:
0:36
0:45
