Ivan Puopolon kolumni: Katsokaa minua, olen hyvä ihminen!

TV-juontaja Jussi Heikelä kertoi Twitterissä, että hänen uusi ohjelmansa antaa tilaa puheelle, jota "somesotilaat eivät vahdi". Muusikko Kauko Röyhkä valitti Hesarissa, että mies ei saa nykyisin sanoa mielipidettä. Kirjailija Leena Krohn avautui Ylelle, että sananvapaus on kaventunut. Itse tunnen useita toimittajia, jotka valittavat, etteivät löydä haastateltavia, koska "kukaan ei uskalla puhua", toimittaja Ivan Puopolo kirjoittaa kolumnissaan.

Jotta voisi ymmärtää, mistä on kyse, täytyy tutustua meksikolaiseen Lisette Espinosaan.

Espinosa opiskeli vuonna 2015 kalifornialaisessa yliopistossa ja kirjoitti tuolloin vararehtori Mary Spellmanille esseen siitä, että tuntee olonsa syrjityksi pienituloisena, mustana opiskelijana valkoisten ja hyväosaisten ympäröimänä.

Vararehtori vastasi ymmärtävänsä ja ehdotti, että he tapaisivat ja miettisivät yhdessä, mitä asialle voisi tehdä.

Siitä alkoi tapahtumien ketju, joka ensin eskaloitui mellakoiksi yliopistolla ja johti lopulta vararehtori Spellmanin irtisanoutumiseen satojen opiskelijoiden syyttäessä häntä rasistiksi.

Yksi virke teki rehtorista rasistin

Miksi? Siksi, että Spellman teki yhden virheen. Hän kirjoitti lähettämänsä viestin loppuun aikovansa selvittää, miten yliopisto voisi auttaa opiskelijoita, jotka "eivät sovi CMC:n (yliopiston) muottiin". Spellmanin viestin kokonaisuudessaan voit lukea täältä

Tuo virke oli ratkaiseva. Opiskelijat tarttuivat siihen, ja Spellmanista tuli hetkessä rasisti. Sillä, että hän aidosti halusi parantaa vähemmistöjen oloja, ei ollut merkitystä. Vastaavia tapauksia on USA:n yliopistoilla jatkuvasti. Yksi väärä sana tai lause eikä mitään ole enää tehtävissä.

USA:ssa Spellmanin eroon ajaneita opiskelijoita kutsutaan social justice warrioreiksi  eli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden taistelijoiksi. Kyseessä ei ole järjestäytynyt yhdistys vaan epämääräinen joukko ihmisiä, jotka ideologisista syistä kohdistavat painetta sinne, missä kulloinkin katsovat tapahtuvan vääryyttä.

Vaikka liikkeen perimmäinen tarkoitus on hyvä, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, miksi heidän toimintansa vaikuttaa täysin vastakkaiselta? Tuntuu nimenomaan epäoikeudenmukaiselta, että ihminen joutuu eroamaan yhden lauseen vuoksi - etenkin kun tarkoitus on ollut vähentää eriarvoisuutta.

Sillä, onko vastustaja todella oikeasti paha, ei ole merkitystä

Sosiaalipsykologi Jonathan Haidtillä on tähän teoria. Hänen mukaansa tilanteessa, jossa jotakuta vastaan hyökätään yksittäisen sanan tai lauseen perusteella, ei ole kyse siitä, että haluttaisiin todella tehdä maailmasta parempi paikka. Jos haluttaisiin, silloin olisi merkitystä sillä, mikä oli sanojan alkuperäinen tarkoitus.

Spellmanin tapauksessa olisi haluttu tietää, mitä hän todella tarkoitti sanoessaan niin kuin sanoi. Mikäli hän vain epähuomiossa tuli sanoneeksi jotain tökeröä, mitä järkeä olisi rangaista häntä ankarimman mukaan?

Jos joku kampittaa toisen vahingossa, ei kukaan ole syyttämässä murhayrityksestä.

Haidt sanoo, että maailman paremmaksi tekemisen sijaan kyseessä on markkinatilanne. Social justice warrior (SJW) etsii alati paikkoja, joiden avulla voisi oman yhteisönsä silmissä hankkia arvostusta.

Kun opiskelijat hyökkäsivät Spellmania vastaan, puhuivat he todellisuudessa muille samanmielisille. He ikään kuin sanoivat: "Katsokaa kuinka oikeamielinen olen, annan pahan saada palkkansa!" 

Sillä, onko vastustaja todella oikeasti paha, ei ole merkitystä. Olennaista on saada muut uskomaan niin. Tilannetta voisi verrata siihen, että poliisi ei ole kiinnostunut saamaan kiinni rikollisia vaan tekemään ainoastaan mahdollisimman paljon pidätyksiä.

Suomessa saatu vasta esimakua

Otetaan mikä tahansa yhteisö – koululuokka, kaveriporukka, perhe, työpaikka, kunta, kaupunki, valtio – niin huomataan, että ihmiset muodostavat hierarkioita. Vaikka ketään ei suoraan nimettäisi korkeammalle kuin muut, ihmiset järjestäytyvät omasta halustaan hierarkkisesti.

Kussakin hierarkiassa on oma ekonomiansa ja oma valuuttansa. Armeijassa saa arvostusta eri tavoin kuin eläinsuojeluyhdistyksessä tai kirjallisuuspiirissä, mutta vaikka valuutta vaihtelee, jokaisessa hierarkiassa yksilöt pyrkivät ylöspäin. Lopulta voi käydä niin, että hierarkiassa etenemisestä itsessään tulee päämäärä.

Suomessa tästä on saatu vasta esimakua, mutta sen Heikelä, Krohn ja Röyhkä aistivat. Vaikka SJW-liikkeen alkuperäinen tarkoitus on taistella sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan, tulevat he itse luoneeksi sitä hankkiessaan keinoja kaihtamatta arvostusta omiensa joukossa.

Esko Valtaoja on sanonut luomuviljelystä: "Se on hyvää tarkoittavien ihmisten väärä valinta". Juuri siitä on kyse myös tässä. 

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja