Hoitokodit ovat vaatimusten pesiä. Nykyajan vanhukset eivät asioistaan tingi, ja kaikki on tehtävä niin kuin käsketään, nyt ja heti.
Blomsterfonden on yksityinen hoitokoti erikuntoisille vanhuksille. Hoitokodin johtaja Carita Raittinen kertoo, että heillä asustaa laaja skaala vanhuksia niin luonteen kuin fyysisen kunnonkin puolesta.
"On itsenäisempiä vanhuksia ja on niitä, jotka tarvitsevat fyysistä apua. Sitten on myös muistamattomia, se vaihtelee paljon."
Vanhukset haluavat usein elämältään turvaa. Oma koti koetaan turvattomaksi. Moni hoitokotiin hakeutunut ei jaksa enää laittaa ruokaa. Tai sitten he kaipaavat seuraa.
"Seura on siitä vaikea asia, että vanhusten on välillä vaikea tutustua toisiinsa. He ovat usein erittäin itsekkäitä ja kaikilla on omat jutut, joita he haluavat kertoa, mutta ei mielenkiintoa kuunnella muiden asioita. On siis paljon itsestään kiinni, saako seuraa", Raittinen kertoo.
Kun ikää on kertynyt, alkavat ajatukset siirtyä tuonpuoleiseen.
"Moni rupeaa olemaan väsynyt elämään. He haluavat pois ja ihmettelevät, että mitä he vielä tekevät täällä. Tietysti ääripäässä ovat myös ne aktiiviset vanhukset, mutta suuren osan on vaikea hyväksyä vanhuuden tuomaa rajoittunutta elämää", Raittinen sanoo.
Omaisilla ei ole halua pitää huolta vanhuksista
Raittisen mukaan hoitokodin vanhuksilla ei enää juuri ole haaveita.
"Kun vanhukset saapuvat hoitokotiin, niin siitä tulee pitkälti oma maailmansa. He jättävät paljon taakseen. He eivät käy enää maalla eivätkä kylässä. Aktiviteetit ja oma-aloitteisuus jäävät."
Vaikka vanhukset eivät itse suunnittelekaan ohjelmaa itselleen, he lähtevät kuitenkin usein mukaan hoitokodin järjestämiin ajanviettoihin.
Raittinen kertoo, että yksinäisiä ja hylättyjä vanhuksia on paljon.
"Yleisestikin lapset ja lapsenlapset käyvät hämmästyttävän vähän vierailemassa. Hyvin helposti unohdetaan vanhus hoitokotiin, ja omaisilta puuttuu halu ja motivaatio käydä häntä katsomassa."