Neuvostoarmeija yritti jatkosodan viimeistä suurta läpimurtoa Ilomantsissa tasan 70 vuotta sitten heinä-elokuun vaihteessa 1944.
Suunnitelmana oli edetä Torniojoelle saakka, panna Suomi polvilleen ja pakottaa maa antautumaan ehdoitta.
Ilomantsin korvessa suomalaissotilaat tekivät neuvostoliittolaisten suunnitelmista kuitenkin lopun.
Torjuntavoitto ja sitä seurannut neuvostojoukkojen motitus ja osin tuhoaminen helpottivat merkittävästi suomalaisten asemia tulevissa rauhanneuvotteluissa.
Raappana pani tuulemaan
Suomen armeija oli Ilomantsissa kenraalimajuri Erkki Raappanan johdolla voitokas. Ensin se pysäytti kahden neuvostodivisioonan etenemisen Möhkössä vain noin 25 kilometriä ennen kirkonkylää.
Sen jälkeen suomalaiset ryhtyivät määrätietoiseen ja osin uhkarohkeaan vastahyökkäykseen.
Päämajan Ilomantsiin määräämä kenraali Raappana tiedettiin reipasotteiseksi sotilaaksi. Hän oli näyttänyt jo taitonsa esimerkiksi heiman pohjoisempana Rukajärven suunnalla, josta Raappana tulikin pienen esikuntansa kanssa pikakomennuksella Ilomantsiin.
Vastahyökkäyksen aikana rintama oli usein lähes kaoottinen jatkuvasti muuttuneiden tilanteiden vuoksi. Raappana myös vaihtoi miehiä vastuullisiin tehtäviin, jos tulos ei miellyttänyt. Jopa eversti Gustaf Ehrnrooth sai Raappanalta potkut.

