Iina-Lotta uupui tehtäväkuorman alle ja alkoi jättää lukiokursseja kesken – opettajien panostuksen ansiosta hän saa päähänsä valkolakin

Kuisma kertoo, että hän löysi intohimonsa, kun lukion alussa häntä kysyttiin mukaan nuorisojärjestön toimintaan.

– Siitä lähti kierre. Lähdin jokaiseen järjestöön, mihin vain oli mahdollista, hän kertoo MTV Uutisille.

Erilaisia opiskelija- ja nuorisojärjestöjä sekä kaupungin toimielimiä oli kohta listalla kahdeksan kappaletta.

Lue myös: Kun erityisoppilas Sarband Rashed sai ylioppilaskokeiden tulokset, hän alkoi itkeä: "Jes mä valmistun!"

"Intohimo tekemiseen muuttui uupumukseksi"

Järjestömaailmaan vetivät erityisesti sosiaaliset syyt: järjestöjen kautta sai kavereita. Kuisma oli aloittanut Kuusankosken lukiossa tuntematta sieltä entuudestaan ketään.

– Lukion aikana sain sitä kautta läheisimmät ja merkittävimmät ihmissuhteet, Kuisma kertoo.

Järjestömaailma veti mukanaan, jopa siinä määrin, että Kuisma kuvailee sen lähteneen käsistä.

– Se muuttui nopeasti hauskasta vapaaehtoishommasta siihen, että oli niin paljon hommia, että intohimo tekemiseen muuttui uupumukseksi.

Lue myös: Sarin nokkelat pikkuleivät: Ylioppilaslakin näköiset "keksit" voit tehdä valmiiksi jo nyt

Pakolliset kurssit jäivät kesken

Kuisma ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan järjestötehtävistä. Vaikka tekemistä oli jo liikaa, tuli tehtäviä kerättyä siitä huolimatta lisää. Lopulta se alkoi näkyä koulussa.

Kuisma sai olla välillä luvallisesti poissa koululta järjestötehtävien vuoksi, mutta jossain pisteessä poissaoloja alkoi olla liikaa. Hän alkoi jäädä jälkeen muista opiskelijoista ja lopulta jättäytyi kokonaan pois kursseilta, joissa ei enää pysynyt opetuksen perässä. 

Hän tippui pois lukion oppimäärän mukaisista pakollisista kursseista ja pian kävi ilmi, ettei kursseja ollut enää mahdollista käydä normaalissa opetuksessa.

Lue myös: Tunnistatko erilaiset valmistujaislakit? Testaa tietosi kinkkisessä kuvavisassa

"Voin ylpeästi sanoa, että olen valmistunut"

Vaikka Kuisma ei käynyt koululla tasaisesti, olivat puhevälit opettajiin todella hyvät. He alkoivatkin muistutella Kuismaa koulunkäynnistä ja selvittää, että tarvitseeko hän tukea.

– Opettajat huomioivat, että minulla oli vaikeuksia saada arkeani hallittua. 

Koulu ryhtyikin toimenpiteisiin varmistaakseen Kuisman opintojen onnistumisen. Hänelle järjestettiin erityistä tukea, kuten yksilöityjä tunteja.

– Yksi opettaja järjesti minulle henkilökohtaisia kursseja, jotta varmasti valmistuisin. En ole koskaan kuullut vastaavasta, Kuisma sanoo.

Kuisma kokeekin, että hänen valmistumisensa oli sen ansiota, että opettajat olivat valmiita panostamaan opiskelijaan ja huomioimaan jokaisen erilaisen elämäntilanteen. Opettajien panostuksen ansiosta oppimäärä tuli suoritettua ja ylioppilaskokeet päästiin lävitse.

– Pääsin kaikki läpi, en välttämättä omalla tasollani, mutta papereilla, joilla voin ylpeästi sanoa, että olen valmistunut. En ole koskaan ollut laudaturin tai eximian opiskelija, Kuisma sanoo.

Lue myös: Maineikkaasta "eliittilukiosta" valmistuva Sofia toivoo, että arvosanoista ei stressattaisi niin paljon: "Elämä ei lopu siihen"

"Pitää löytää omat rajansa"

Haasteista huolimatta Kuisma on tyytyväinen, että löysi lukiovuosinaan järjestömaailman. 

– Olen löytänyt itselleni mielenkiinnon kohteen, joka on minulle tärkeä. Priorisoin sitä, mutta järjen rajoissa.

Näin jälkikäteen hän olisi toivonut tunnistaneensa omat rajansa ja pitäneensä niistä kiinni. Kaikkiin ehdotuksiin ei kannata sanoa kyllä, pyynnöistä voi kieltäytyä, eikä omaa arkeaan kannata aikatauluttaa minuutilleen päivästä toiseen.

– On todella helppo sanoa, että pitää löytää omat rajansa ja osata hallita omaa arkeaan, mutta se ei ole helppoa, vaan todella vaikeaa, hän sanoo.

Lue myös: Kevään parhaan ylioppilastutkinnon tehnyt Joona opettaa englantia kotilukiossaan: "Kieltämättä hyvät fiilikset"

Opettajien tuesta lämmin muisto

Kuisma toteaa, että hänen kohdallaan pätee klisee siitä, että opiskeluun keskittymisen ja panostamisen tärkeyden tajuaa vasta, kun opiskelut ovat takana.

– Olisi pitänyt olla enemmän läsnä, hän sanoo.

Hän pitää tärkeänä oppina sen, että kaavoihin ei kannata kangistua tai kuvitella, että esimerkiksi lukio olisi kaikille samanlaista. Tosiasiassa lukion voi käydä monilla tavoilla. 

Hän painottaa sitä, että vaikka tuntuisi, ettei apua ole saatavilla, voi se lopulta löytyä yllättävästäkin paikasta. Hän toivoo, että kaikissa lukioissa osattaisiin ottaa yhtä hyvin huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja osattaisiin auttaa niissä. Se jättää opiskelijalle lämpimät muistot.

– Minulle tärkein muisto lukioajoista tulee olemaan opettajat, hän sanoo.

Lue myös: Rahalahja ylioppilaalle tai ammattiin valmistuneelle? Kysely selvitti, mikä on sopiva summa