Myöskään Sarband Omar Rashedin tie ylioppilaaksi ei ollut helppo – katso ilahduttava tarina.
"Intohimo tekemiseen muuttui uupumukseksi"
Järjestömaailmaan vetivät erityisesti sosiaaliset syyt: järjestöjen kautta sai kavereita. Kuisma oli aloittanut Kuusankosken lukiossa tuntematta sieltä entuudestaan ketään.
– Lukion aikana sain sitä kautta läheisimmät ja merkittävimmät ihmissuhteet, Kuisma kertoo.
Järjestömaailma veti mukanaan, jopa siinä määrin, että Kuisma kuvailee sen lähteneen käsistä.
– Se muuttui nopeasti hauskasta vapaaehtoishommasta siihen, että oli niin paljon hommia, että intohimo tekemiseen muuttui uupumukseksi.
Kuisma ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan järjestötehtävistä. Vaikka tekemistä oli jo liikaa, tuli tehtäviä kerättyä siitä huolimatta lisää. Lopulta se alkoi näkyä koulussa.
Kuisma sai olla välillä luvallisesti poissa koululta järjestötehtävien vuoksi, mutta jossain pisteessä poissaoloja alkoi olla liikaa. Hän alkoi jäädä jälkeen muista opiskelijoista ja lopulta jättäytyi kokonaan pois kursseilta, joissa ei enää pysynyt opetuksen perässä.
Hän tippui pois lukion oppimäärän mukaisista pakollisista kursseista ja pian kävi ilmi, ettei kursseja ollut enää mahdollista käydä normaalissa opetuksessa.
Vaikka Kuisma ei käynyt koululla tasaisesti, olivat puhevälit opettajiin todella hyvät. He alkoivatkin muistutella Kuismaa koulunkäynnistä ja selvittää, että tarvitseeko hän tukea.
– Opettajat huomioivat, että minulla oli vaikeuksia saada arkeani hallittua.
Koulu ryhtyikin toimenpiteisiin varmistaakseen Kuisman opintojen onnistumisen. Hänelle järjestettiin erityistä tukea, kuten yksilöityjä tunteja.
– Yksi opettaja järjesti minulle henkilökohtaisia kursseja, jotta varmasti valmistuisin. En ole koskaan kuullut vastaavasta, Kuisma sanoo.
Kuisma kokeekin, että hänen valmistumisensa oli sen ansiota, että opettajat olivat valmiita panostamaan opiskelijaan ja huomioimaan jokaisen erilaisen elämäntilanteen. Opettajien panostuksen ansiosta oppimäärä tuli suoritettua ja ylioppilaskokeet päästiin lävitse.
– Pääsin kaikki läpi, en välttämättä omalla tasollani, mutta papereilla, joilla voin ylpeästi sanoa, että olen valmistunut. En ole koskaan ollut laudaturin tai eximian opiskelija, Kuisma sanoo.
Haasteista huolimatta Kuisma on tyytyväinen, että löysi lukiovuosinaan järjestömaailman.
– Olen löytänyt itselleni mielenkiinnon kohteen, joka on minulle tärkeä. Priorisoin sitä, mutta järjen rajoissa.
Näin jälkikäteen hän olisi toivonut tunnistaneensa omat rajansa ja pitäneensä niistä kiinni. Kaikkiin ehdotuksiin ei kannata sanoa kyllä, pyynnöistä voi kieltäytyä, eikä omaa arkeaan kannata aikatauluttaa minuutilleen päivästä toiseen.
– On todella helppo sanoa, että pitää löytää omat rajansa ja osata hallita omaa arkeaan, mutta se ei ole helppoa, vaan todella vaikeaa, hän sanoo.
Kuisma toteaa, että hänen kohdallaan pätee klisee siitä, että opiskeluun keskittymisen ja panostamisen tärkeyden tajuaa vasta, kun opiskelut ovat takana.
– Olisi pitänyt olla enemmän läsnä, hän sanoo.
Hän pitää tärkeänä oppina sen, että kaavoihin ei kannata kangistua tai kuvitella, että esimerkiksi lukio olisi kaikille samanlaista. Tosiasiassa lukion voi käydä monilla tavoilla.
Hän painottaa sitä, että vaikka tuntuisi, ettei apua ole saatavilla, voi se lopulta löytyä yllättävästäkin paikasta. Hän toivoo, että kaikissa lukioissa osattaisiin ottaa yhtä hyvin huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja osattaisiin auttaa niissä. Se jättää opiskelijalle lämpimät muistot.
– Minulle tärkein muisto lukioajoista tulee olemaan opettajat, hän sanoo.
10:51Tapakouluttaja Mirva Saukkola kertoi Viiden jälkeen -ohjelmassa, mitä valmistuvalle nuorelle kannattaa viedä lahjaksi. Mitä nuoret itse haluavat? Kysyimme kolmelta valmistuvalta.
