Julkaistu 18.12.2009 11:10(Päivitetty 22.12.2009 14:22)
Sipaisen aamuisin tipan hajuvettä korvien taakse, ranteisiin ja nilkkoihin. Kun haluan tehdä vaikutuksen, suihkautan hajuvettä hiuksiin ja alusvaatteiden päälle ennen tärkeää tapaamista. Välillä hemmottelen itseäni ruusukylvyssä.
Pikkutyttönä katselin juhliin valmistautuvaa äitiäni, joka viimeisteli eleganssiaan tipalla parfyymiä. Vähän arkisempaan käyttöön hänellä oli Toscaa, orvokin- tai kielontuoksuista eau de toilettea. Hän säilytti hajuvesipullojaan valolta suojassa peilipöydän kaapissa, josta vieläkin aistii hennon tuoksujen sinfonian. Kaikkein kaunein pullo oli paksua kirkasta lasia, jonka koristeleikkauksia oli korostettu kultavärillä – tietenkin siinä oli kultalangoin päällystetty pallo, jota painelemalla hajuvesi suhahteli pullosta.
Ensimmäiset omat tuoksuni sain yläasteella, kun sain tilata Yves Rocher´n postimyynnistä eau de toilettea. Riittoisasta pullosta riitti pitkäksi aikaa ja muistaakseni ostin samaa merkkiä useamman kerran, kunnes olin tuoksuun kerta kaikkiaan kyllästynyt. Viimeiset tipat taisin kerran pirskotella pesualtaaseen hajustaakseni vessan ennen vieraiden tuloa.
Kukkaistuoksujen maailmassa pistäydyin vain lyhyen aikaa. Poikaystäväni risteilytuliaisina tuoma Alyssa Ashley´n Musk totutti nenäni täyteläisiin ja aikuisiin tuoksuihin. Sitä sipaisin aina perjantaisin odotellessani treffeille lähtöä.
Tutustuin maailmankuuluihin tuoksuihin, kun aloin itsekin harrastaa risteilyjä viikonloppujeni ratoksi. Parfumeriassa sai kaikessa rauhassa keskittyä tuoksutteluun, välillä oli tosin pistäydyttävä ulkona raitistamassa nenää, minkä jälkeen aistit olivat taas valmiina uuteen kierrokseen.
Kuva: Shutterstock.Copyright>MTV OY/Shutterstock.
Ensimmäisellä nuuhkaisulla ihastuin Chanelin No 5:een. Tiedän, että monet pitävät sitä vanhojen tätien tuoksuna, jota kukaan alle nelikymppinen ei voi käyttää, mutta minä jäin koukkuun jo parikymppisenä. Minulla on aitoa parfyymiä ja kevyempää eau de toilettea, joita käytän tilanteen mukaan. Olen täydentänyt linjan deodoranttia, vartalotalkkia ja -voidetta myöten. Joskus muistan löytäneeni myös lempituoksuni suihkugeeliä.
Välillä yritän tietoisesti vaihtaa merkkiä, peilikaapistani löytyvät muun muassa merkit Burberry, Givenchy, Guerlain ja Joop. Esimerkiksi hääpäivänäni astelin alttarille Lancômen Tresorilta tuoksuen. Usein kuitenkin palaan No 5:n käyttäjäksi jo ennen kuin "se toinen" on edes suihkittu loppuun.
Chanel No. 5 kehitettiin jo vuonna 1921, ja se on yksi maailman tunnetuimpia ja edelleen myydyimpiä tuoksuja. Klassikko on viekoitellut tähtienkin aisteja: Marilyn Monroe kertoi tarvitsevansa yöpuvukseen vain pari tippaa Chanelin tuotemerkin tunnetuinta hajuvettä, jota ovat markkinoineen myös Catherine Deneuve ja Nicole Kidman.
Ruusu on aina ruusu
Kuva: Shutterstock.Copyright>MTV OY/Shutterstock.
Ruusu on yksi arvostetuimpia tuoksuja; gramma ruusuöljyä on yhtä kallista kuin gramma kultaa. Jos ei aivan ole varaa terälehdistä uutettuun ruusuöljyyn, voi aistejaan helliä myös ruusuvedellä. Aromaattinen ruusu rentouttaa, virvoittaa ja rauhoittaa. Sen uskotaan lisäävän rakkautta ja seksuaalista halukkuutta.
Romanttisiin juhlahetkiin onkin paikallaan ylellisesti vaahtoava, vaaleanpunainen ja ruusuntuoksuinen aromakylpy. Sytytä kynttilät kylpyhuoneeseen ja pane tunnelmallinen musiikki soimaan. Tarkista, että laskemasi kylpyvesi on lämmintä, mutta ei polttavaa. Ripottele vaahdon päälle kuivattuja ruusun terälehtiä tai nuppuja. Hätätilanteessa myös tuoreesta ruususta voi nyppiä silkinhienoja lehtiä vaahdon päälle.
Ylellistä ja nautinnollista oloa voi kohottaa vielä vaaleanpunaisella kuohujuomalla, mutta maljojen kohottamisen sijaan tai rinnalla voi kokeilla myös tunnelman kohottamista tietyllä tavalla. Kynttilänvalo, kylvystä kohoava vesihöyry ja täyteläinen tuoksu muuttavat kylpyhuoneen tuhannen ja yhden yön saduksi. Vaaleanpunainen hetki – ruusu on ehdottomasti rakkauden tuoksu. Romanttisuus versoo ruususta, sanotaanhan sitä sielun tuoksujen kuningattareksi.
Jo antiikki tuoksui
Varhaisimmat tiedot hajusteista ja niiden käytöstä johtavat 5 000 vuoden takaiseen Egyptiin, jossa parfyymeillä käytiin kauppaa ja tehtiin politiikkaa: faraot antoivat niitä virallisina lahjoina. Todennäköisesti siellä keksittiinkin ensimmäisinä parfyymien ja yksinkertaisten deodoranttien teko-ohjeita. Hajusteiden arvostuksesta kertoo se, että niiden teko oli uskottu pappien käsiin.
Kuva: futureimagebankCopyright: MTV Oyj, 2007
Egyptin kuningashaudoista on löydetty pieniä lintujen ja kalojen muotoisia tölkkejä ja rasioita, joissa on pidetty parfyymejä ja tuoksuvia öljyjä. Hyvän tuoksun lisäksi öljyisiä voiteita ja muita kosmeettisia aineita käytettiin suojana aurinkoa vastaan. Vain kaikkein rikkaimmilla oli varaa näin kalliisiin ylellisyyksiin, köyhemmät joutuivat tyytymään palmuöljyyn
Osa Kleopatrankin viehätysvoimasta taisi olla peräisin hajuvesistä, mutta parfyymien vetovoimaan luotettiin muuallakin. Kerrotaan, että kauneudestaan kuuluisa Saaban kuningatar matkusti parfyymin tähden yli 3 000 kilometriä aavikon halki ja sittemmin lumosi kuningas Salomonin.
Kuva: Shutterstock.Copyright>MTV OY/Shutterstock.
Myös muinaiset kreikkalaiset hullaantuivat hyvistä tuoksuista siinä määrin, että miehiä varoiteltiin "rakastetun helyjen vienosta helinästä, hepenien heilahtelusta ja voiteiden sulotuoksusta, jotka panevat miehen pään pyörälle". Kreikkalaiset kehittivät tuoksuista oman taidelajin, esimerkiksi eri osat vartalosta piti tuoksuttaa erilaisilla hajusteilla.
Rooman valtakunnassa tuoksuja käytettiin ylettömästi. Yksin keisari Neron kerrotaan polttaneen vaimonsa hautajaisissa enemmän tuoksuöljyjä ja suitsukkeita kuin Saudi-Arabia pystyi niitä tuottamaan kymmenessä vuodessa. Keisarin vuoteessa oli tuoksuvia ruusun terälehtiä – kertoman mukaan hän kärsi unettomuudesta, jos yksikin lehti oli käpertynyt. Keisarillisessa palatsissa kulki putkia, joista vieraiden päälle suihkusi ylellisiä tuoksupilviä. Ei siis ole yllättävää, että Neron aikana sotilaat käyttivät parfyymiä taisteluissakin.
