Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteistyönä valmistuneessa tutkimuksessa selvitettiin eläkkeellä olevien ihmisten näkemyksiä heidän yhteiskunnallisesta asemastaan. Tutkimuksessa selvisi, että moni vanhus pelkää jäävänsä yksin.
Haastatteluissa nousi esiin monia epäkohtia, jotka viittaavat jopa sosiaaliseksi kuolemaksi kutsuttuun ilmiöön.
Sosiaalisella kuolemalla tarkoitetaan ihmisten liukumista sosiaalisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Selkeä esimerkki on vakavasti muistisairas vanhus, jota ei usein muisteta kohdata yksilöllisesti, kun hänen ajatellaan olevan jo kommunikaation ulottumattomissa.
– Hän on silloin määritelmällisesti sosiaalisesti kuollut toisille ihmisille. Sama ilmiö voi koskettaa myös kokonaisia ihmisryhmiä heidän jäädessään yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle, sanoo tutkijatohtori Jari Pirhonen Helsingin yliopistosta.
Osallisuuden pelätään katoavan avuntarpeen lisääntyessä
Tutkimukseen haastateltiin 36 eläkeikäistä ihmistä Pirkanmaalla vuosina 2018-2019. Haastattelujen perusteella ikäihmisten voi nähdä olevan sosiaalisen kuoleman riskissä sekä yksilöinä että väestöryhmänä.
Oman sosiaalisen kuoleman pelättiin tapahtuvan tulevaisuudessa siinä vaiheessa, kun avun tarve lisääntyy toimintakyvyn heiketessä. Ihmiset ajattelivat, että toimintakyvyn heiketessä katoavat myös toimijuus ja osallisuus, eli muututaan hoitotoimenpiteiden kohteiksi.
– Joku ajatteli muuttuvansa toisten silmissä yhdentekeväksi. Jotkut epäilivät, onko elämä hoivakodissa enää elämää ollenkaan. Useat toivat oma-aloitteisesti keskusteluun eutanasian mahdollistamisen laitoselämää parempana vaihtoehtona, Pirhonen kuvaa.