Huhupuheita, solvaamista, sairaslomaa – tässä surkeassa tilastossa Suomi on ykkönen

Hyvät uutiset: Suomi pääsi ykkössijalle! Siihen ne hyvät uutiset sitten loppuivatkin; ykkössija nimittäin kertoo työpaikkakiusaamisen määrästä.

Viidesosaa suomalaisista on kiusattu työpaikalla: päivittäin yli 100 000 kokee olevansa kiusaamisen kohteena työpaikallaan. Työpaikkakiusaamista tapahtuu Suomessa enemmän kuin muissa EU-maissa – sekä eurooppalaisten että kotimaisten tutkimusten mukaan. 

– On huolestuttavaa, että meillä on kiusaamista niin paljon. Onko se sitä, ettei uskalleta päästää esiin tunteita, joita tulee vaikka jonkun sanomisista? Sitten ne kertyvät ja kertyvät ja tulevat väärinymmärryksinä esiin, Sini Rantama, työyhteisövalmentaja, sanoo.

Suomessa työpaikoilla kiusataan noin kaksi kertaa enemmän kuin muissa Euroopan maissa. Suomen jälkeen eniten työpaikkakiusaamista on Hollannissa, Irlannissa, Belgiassa ja Ranskassa.

Kiusaaminen johtaa pahimmillaan siihen, että joku uupuu, joutuu sairaslomalle tai jättää koko työpaikan. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön työolotutkimuksessa vuonna 2010 selvisi, että kiusaaminen lisää sairauslomia viidenneksellä.

"Pahinta on, että tilanne jätetään huomiotta"

Kiusaamista on moninaista: on selän takana puhumista ja huomiotta jättämistä.

– Puhetta voi olla suoraan tai selän takana, kuullaan huhupuheita, jätetään porukan ulkopuolelle, Rantama kuvaa.

– (Kiusaavat) tahotkin ovat monenlaisia: voi olla kaksi työntekijää keskenään, esimiestaso työntekijöitä kohtaan tai toisin päin. Vierekkäiset yksiköt keskenään voivat olla kärhämässä. Tilanteet ovat moninaisia ja se, miten kiusaaminen esiintyy, on moninaista. Puhutaan toisesta niin, että se loukkaa.

Mikäli joku ihminen aiheuttaa ongelmia, tilanteeseen täytyy puuttua.

– Pahinta on, että tilanne jätetään huomiotta, eikä esimieskään uskalla puuttua. Se vie hirveästi energiaa kaikilta. Työpaikalla aletaan pelätä, kenelle puhutaan ja mitä, ja kuka on kenen leirissä. Se vie hirveästi työtehoa. Tavoite on savuttaa työrauha niin, että jokainen voi tehdä töitä ilman, että täytyy miettiä tällaisia, Rantama kuvaa.

Harvemmin kiusaaja itsekään tilanteesta nauttii.

– Taustalla on jotakin, joka aiheuttaa tietyn käyttäytymisen, joka taas tulkitaan tietyllä tavalla. Myös henkilölle itselleen voi olla helpotus, että tilanne muuttuu.

Jos työyhteisö ei itse selviä tilanteesta, työpaikkasovittelijakoulutuksen saanut ulkopuolinen voi tulla sovittelemaan tilanteen. Työpaikkasovittelussa ei etsitä syyllisiä, vaan opetellaan ymmärtämään toisen näkökulmaa.

Sovittelussa ei etsitä syyllisiä

Työpaikkasovittelusta pidetään aluksi infotilaisuus koko työyhteisölle tai vähintään niille, jotka ovat tilanteesta tietoisia.

– Usein on niin, että vaikka vain kaksi olisivat keskenään riidoissa, usein siitä tietävät muutkin. On hyvä infota yhteisesti, että kokeillaan työyhteisösovittelua. Kerrotaan kaikille yhteisesti, mitä tapahtuu ja mitkä ovat yleiset periaatteet.

Tämän jälkeen järjestetään yksilötapaamisia, joissa jokainen saa kertoa oman kokemuksensa. Selvitetään, miten henkilö kokee tilanteen, ja yritetään löytää ratkaisukeskeisesti uusi näkökulma.

– Sitten on yhteistapaaminen, jossa osapuolet ovat keskenään. Sovittelija vain mahdollistaa keskustelun, varmistaa, että se pysyy rakentavana ja ohjaa sitä sellaiseen suuntaan, että pystytään löytämään uusia näkökulmia tilanteesta, Rantama sanoo.

Mikäli odotit nyt pääseväsi solvaamaan kiusaajaa, pahoittelemme: sovittelussa ei etsitä syyllisiä, vaan yritetään luoda sovittelulla keskusteluyhteys ihmisten välille. Sovittelija varmistaa, että keskusteluyhteyteen päästään, ja että isonkin joukon kaikki näkökulmat tulevat julki. Tavoitteena ei ole syyllistää toista, vaan kertoa oma kokemus.

– Jokaisen kokemus tilanteesta on aina subjektiivinen. Ei voida välttämättä suoraan osoittaa, että tuo tuossa on kiusaaja ja tuo on kiusattu. Voi olla, että henkilö, jota toinen pitää kiusaajana, ei edes itse tajua aiheuttaneensa sellaisen olotilan, Rantama sanoo.

– Parhaimmillaan sovittelu päättyy siihen, että saadaan jonkinlainen konkreettinen sopimus aikaiseksi. Sekään ei ole välttämättömyys. Sovittelu itsessään ohjaa siihen, että jokaisessa itsessään tapahtuu oppimista tunnetaidoista ja myös siitä, mitä sosiaalisuus työpaikalla voisi parhaimmillaan olla.

Osittainen lähde: Timo Pehrman: Paremmin puhumalla. Restoratiivinen sovittelu työyhteisössä, Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, 2011