”Hoidot ovat pieni hinta siitä, että saan elää”

Hääpäivänä tuli tieto sappirakon syövästä ja edessä oli vaativa leikkaus.

”Minulle on tehty polvioperaatioita ja selkäleikkaus päätti peliurani, mutta nyt taistelen elämästäni ja koko perheeni olemassaolosta”, Sveitsissä perheineen asuva mies totesi Berner Zeitung -lehdelle.

Leikkauksessa poistettiin sappirakko ja kolmasosa maksasta. Myös imusolmukkeita poistettiin reilusti. Ennen massiivista leikkausta mieli kävi läpi kaikki skenaariot.

Yksi hetki tuntuu yhä musertavalta. Vaimon kanssa käydyssä keskustelussa konkretisoitui, että voisihan tässä huonostikin käydä; oli sovittava isoista asioista, jos isä ja puoliso ei heräisikään. Sairaalassa mieli kuitenkin rauhoittui.

”Kun näin 13 hoitajaa ympärilläni tajusin, että nämä osaavat tämän homman. Jo ennen nukutusta oli luottavainen olo.”

Voiko tämä olla totta?

Leikkauksen jälkeen pienikin liikkuminen tuntui kirveeniskulta. Palautuminen oli raskasta ja edessä oli vielä kuuden kuukauden kemoterapiajakso, jolloin töistä oli oltava pois. Toipumisessa auttoi kova halu palata valmentamaan EHC Biel-Bienne -joukkuetta.

Syöpä pysyi lopulta poissa parisen vuotta, aina tammikuuhun 2023 saakka. Kontrollissa kaikki näytti olevan kunnossa, mutta veren tuumorimarkkerit olivat nousseet dramaattisesti. Syöpä oli uusiutunut.

”Eihän tämä voi olla totta”, Antti kertoo ajatelleensa, ”mutta tällainenhan tämä on, tämä perhanan sairaus. Ensin tulee hyviä uutisia ja sitten tulee huonompia uutisia.”

Antti ilmoitti heti pomolle, että haluaa jatkaa töitä. Julkisuuteen asiasta ei hiiskuttu.

Rehellisyys oli helpottavaa

Kun Playoffit alkoivat ja ensimmäinen kierros oli voitettu, päätettiin, että pelaajille oli kerrottava totuus. Koutsille oli kova helpotus, kun hän sai olla vihdoin rehellinen.

”Huoli pelaajien kasvoilla näkyi. Otimme ammattiapua joukkueelle, koska olimme keskellä kauden tärkeintä savottaa. Oli kuitenkin mahtava nähdä välittämisen tasoa. Pelaajat eivät ole pelkkiä koneita, jotka vaan pelaavat, vaan myötätuntoisia ja empaattisia ihmisiä. Tunne oli mahtava.”

Kun tieto syövästä tuli julkiseksi, joukkue lähti vierasotteluun. Yleisössä päävalmentajan yllätti lakana, jossa luki jättimäisin kirjaimin tsemppiviesti hänelle. Ristiriitaisia tunteita heräsi.  ”Otsikoihin en haluaisi tämmöisen takia, vaan hienon pelaamisen vuoksi. Mutta välittämisen taso ympäri maata oli ikimuistoista.”

Hoidot jatkuivat ja tekivät rankkuudessaan työnteosta lopulta mahdotonta. Kun ne marraskuussa päättyivät, ”lähdettiin taas nostamaan kondista ja meininkiä.”

Hoitoja ehkä koko loppuelämän

Keväällä 2024 syöpä uusiutui jälleen. ”Kävi ilmi, että pari imusolmuketta oli suurentunut ja siellä oli taas tuumori.”

Edessä oli viisi viikkoa sädehoitoa ja pari-kolme lisäviikkoa kemoterapiaa. ”Se oli kyllä kovin setti. Silloin tiesin, mitä on olla oikein heikossa kunnossa”, Antti toteaa.

Tie syövän kanssa ei ole vieläkään päättynyt. Antti käy neljän viikon välein hoidossa ja on täysin mahdollista, että hän jatkaa koko loppuelämänsä immunoterapiaa. Suhde hoitoihin on mutkaton: ”Se on pieni hinta siitä, että saan elää ja voida hyvin.”

Kova tie kulkea yksin

Rajujen kokemusten jälkeen Antti on kiitollinen läheisilleen siitä, kuinka he ovat jaksaneet elää hänen rinnallaan. ”Olisi kova tie suorittaa tätä yksin ilman läheisten, ystävien ja sukulaisten ymmärrystä.”

Valmentajan työ on kaiken lävistävä elämäntapa, jonka syöpä on nyt vienyt. Antin on ollut pakko löytää usko siihen, että elämä voi olla hyvää, vaikka kaikki muuttuu: ”Ehkä ei ole niin vakavaa, jos häviät matsin, tai jos sulla on huono viikko. Vaihda näkökantaa, mistä lähdet asiaa katsomaan. Ehkä ymmärrät, että eivät ne asiat niin huonosti olekaan.”

Katso Antti Törmäsen haastatteluvideo:

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuva: Svante Gullichsen