(SPV)
Vuoden hevitapaus oli Ronnie James Dion, Tony Iommin, Geezer Butlerin ja Vinny Appicen paluu yhdessä lavalle. Kyseessä on Black Sabbathin toinen klassinen kokoonpano, yksi kaikkien aikojen parhaista hevibändeistä.
Bändi kertoi haastatteluissa käyttävänsä Heaven & Hell -nimeä Black Sabbathin sijasta, jottei joudu soittamaan Paranoidia, Iron Mania ja muita Ozzyn aikaisia hittejä vaan saa keskittyä omaan materiaaliinsa.
Ratkaisu on hyvä ja comeback kaikin puolin yllättävän antoisa. Black Sabbath: The Dio Years-kokoelmalle tehdyistä uusista biiseistä soitettiin tällä keikalla kaksi, The Devil Cried ja Shadow Of The Wind. Näistä jälkimmäinen jytisee niin raskaasti ja vakuuttavasti, että DVD:llä Dion ja Iommin papparaismainen ulkoinen olemus muodostaa huvittavan kontrastin musiikin kanssa. Ikä näkyy miehissä, muttei kuulu musiikissa. Biisiä voi käyttää kouluesimerkkinä siitä mitä on hevirock.
Toisin kuin Ozzyn, Dion laulu on moitteettomassa kunnossa ja Iommin sekä Butlerin soitossa on iloa ja energiaa jota heissä ei ole aikoihin kuultu ja nähty.
Kohokohtia on liikaa lueteltavaksi, mutta nimibiisi Heaven And Hellin ohella tunnelma huipentuu unohdetussa helmessä Lonely Is The Word. Sen kitarasoolo on Iommin parhaita koskaan.
Hieno tallenne komeasta konkareiden paluusta. Myytävänä erillisinä tupla-cd:nä ja DVD:nä tai molemmat sisältävänä "limited edition" boxina, jossa on lisäksi juliste, packstagepassin kopio ja muuta sälää. Valitettavasti perustupla-cd:n kansivihkosta löytyy kunkin bändin jäsenen kommenttiteksti, jota ei boxin kansissa ole.
