USA 2010. Ohjaus: David Yates. Käsikirjoitus J.K.Rowlingin kirjan pohjalta: Steve Kloves. Kuvaus: Eduardo Serra. Leikkaus: Mark Day. Musiikki: Alexandre Desplat. Tuotanto: David Heyman, David Barron, J.K. Rowling. Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson. Kesto: 150 min.
J.K. Rowlingin seitsemäs ja viimeinen Harry Potter -kirja on jaettu kahdeksi elokuvaksi. Jako voi toki tarinan kannalta olla luonteva, kirjahan on todellinen tiiliskivi. Mutta ratkaisun taustalta löytyy myös helppoa matematiikkaa: mitä venytetymmät ovat jäähyväiset, sitä enemmän tulee rahaa. Rahastus hoidetaan kuitenkin tyylikkäästi, sillä David Yatesin ohjaama uusin Potter on kunnianhimoisesti tehty elokuva.
Kuoleman varjelusten ensimmäisessä osassa kauan pelätty sota on viimein puhjennut. Pääpaholaisen Voldemortin kuolonsyöjät hallitsevat taikamisteriötä ja Tylypahkaa. Kaikki velhot ovat vaarassa, mutta Harry Potteria tuo sitkeä vihollinen ei ole onnistunut nappaamaan. Harryn tukijoukot keksivät kuolonsyöjien harhauttamiseksi Potterin kloonaamisen. Ensimmäinen tunti onkin yhtä toimintaa, kuolonsyöjien ilmaiskuja, pakoja ja tukalia tilanteita. Välillä juhlitaan yhden Weasleyn veljeksen häitä ja sitten taas mennään vaarallisten tehtävien ja joskus hullunkuristenkin käänteiden pariin.
Ensimmäisen tunnin jälkeen tempo rauhoittuu ja tunnelma alkaa muistuttaa synkkää ristiretkeä Harryn, Ronin ja Hermionen lähtiessä hengenvaaralliselle telttamatkalle halki tuntemattomien vuorien ja metsien. Harry nimittäin sattuu löytämään vanhan tarun kuoleman varjeluksista. Jos tuo legenda osoittautuu todeksi, Voldemort saattaa saada tavoittelemansa vallan ja herruuden.
Hirnyrkeissä asuu Voldemortin kuolemattomuuden ja tuhon salaisuus. Harryn on siis ystävineen löydettävä nuo hirnyrkit. Professori Dumbledore on jättänyt jälkeensä vihjeitä, jotka ovat kuitenkin erittäin vaikeasti tulkittavia. Ydinkolmikolla on paljon pähkäiltävää.
Poissa on myös Tylypahkan tarjoama tuki ja turva. Kaverukset ovat nyt omillaan kykyjensä, oppiensa, vaistojensa ja ennen muuta ystävyytensä varassa. Aikuistuminen on tuskallista, eivätkä pimeät voimat totisesti tee siitä yhtään helpompaa. Tunteet ailahtelevat, mustasukkaisuus ja epäily hiertävät jokaisen mieltä ja tekevät ystävyyteen välillä syviäkin säröjä. Mielen synkkyyden lisäksi myös ympäristöstä huokuu jatkuva uhka.