"Hän olisi halunnut imettää poikaani" – nämä tarinat osoittavat, että kauhuanoppeja todella on olemassa!

Anopeista kuulee usein kauhutarinoita, mutta ovatko ne totta? Kysyimme lukijoiltamme, onko heillä kokemuksia kauhuanopeista. Suurella osalla vastaajista oli omia kokemuksia elämää määräilevistä, vaikeista anopeista; jotkut puoestaan olivat vain kuulleet kauhutarinoita ystäviltään.

Lue lukijoiden tarinat!

"Anoppi teki kaikkensa rikkoakseen avioliittomme. Mustamaalasi ja puhui pahaa, ja yritti saada mieheni jättämään minut. Alentuipa jopa ottamaan yhteyttä ex-puolisooni, joka ilolla, jätettynä osapuolena, lähti mukaan ilkeilyyn. Loppujen lopuksi anoppi alentui haukkumaan omaa poikaansa, ja menetti lapsensa. En voi ymmärtää, kuinka kukaan äiti voi hylätä oman lapsensa. Anoppi ei osoita pienintäkään katumusta, ja uskon hänen jatkavan ilkeyttään muidenkin lastensa kohdalla. Surullista, miten alas ihminen voi vajota."
– Nimimerkki Mimosa

Lue myös: Älä huoli, et kuvittele – näistä merkeistä tiedät, että anoppisi vihaa sinua

"Puhuu jatkuvasti päälle, ei kuuntele. Luulee, että minä valehtelen kaikissa asioissa."
– Nimimerkki Irkku

"Oltiin vasta alettu seurustelemaan, kun anoppi tuli lenkillä vastaan ja käski jättämään poikansa. Kerran on käynyt päälle ja laiskaksikin on haukkunut useaan otteeseen. Kaikki, mitä yleensäkin teen, on väärin, silti olen kohta kaksikymmentä vuotta ollut poikansa kanssa yhdessä. Ei varmaan tarvitse kertoa, että harvoin käydään kylässä, minun pitää aina pakottaa poikansa heille kylään. Ja kun me ei mennä kylään, niin anoppi vierailee poikansa luona, yrittäen käydä aina silloin, kun en ole paikalla. Minun vikahan se on, kun lapsi ei halua pitää yhteyttä."
– Nimimerkki Anoppi parka

"Tapasin ihanan miehen, jonka äiti ei voinut sietää eronnutta naista ja vieraan miehen lapsia. Ajattelipa sitten järjestää pojalleen paremman naisen, ja uskovaisen, sekään ei onnistunut. Palasimme yhteen anopin järjestämän eron jälkeen, ja vuosia olimme yhdessä. Lopuksi sai anoppi minut niin väsymään tilanteeseen, että luovutin pojan vapauteen ja äitille. Jospa äiti on nyt tyytyväinen elämäänsä ja siihen, miten vaikutti poikansa elämään, vaikka täällä jokainen elää sitä omaa elämää."
– Nimimerkki tiina

"Aina oikeassa, sokea omille tekemisilleen ja sanomisilleen. Ei ymmärtänyt, kuinka paljon loukkasi ihmisiä ympärillään ja esitti olevansa maailman paras ihminen, vaikka haukkui jatkuvasti lapsiaan, lapsenlapsiaan ja tietysti minua. Paitsi poikaansa hän piti jalustalla, ja mitä tahansa tämä tekikin (mm. petti), vika oli vain minussa ja lapsissa. Yritti ohjailla minua vielä avioeron jälkeen. Juuri viime viikolla ilmoitin, etten halua hänen olevan minuun missään yhteydessä. Luojan kiitos pääsin hänestä eroon. Hän oli ainakin 30 prosenttia syypää siihen, että 11-vuotias liittomme päättyi eroon."
– Nimimerkki Vihdoikin vapaa

"Hän olisi halunnut imettääkin poikaani, puhui itsestään äitinä lapselleni. Hänen piti päästä katsomaan vauvaa aina, kun halusi, ihan sama, sopiko se meille. Muutenkin kaikin tavoin sekaantui elämäämme."
– Nimimerkki onneksi jo entinen anoppi

"Anoppi vaati avaimet kotiimme ennen lasta, koska meillä oli yhteinen kellaritila, johon pääsi vain kotiavaimilla. Erikoinen ratkaisu, mutta ei tullut kysymykseenkään siirtää anopin tavaroita pois kellaritilasta, kuulemma. No, ymmärtäähän sen, että kyyläävä anoppi paukkasi ilmoittamatta "kylään" vähän väliä ja se söi hermoja. Tilanne kärjistyi, kun entisen kumppanini yhteinen lapsi oli yksin kotosalla, eikä ollut tavannut anoppia ennen. Anoppi pamahtaa "kylään" ja hyökkää lapseni kimppuun fyysisesti syyttäen murtovarkaaksi, ja soittaa poliisit. Asia kyllä selvisi poliisin tullessa paikalle, mutta onhan se kornia, kun oma anoppi saa syytteen pahoinpitelystä (oli heitellyt kovilla esineillä, joista mustelmia ja verinaarmuja!) Sanomattakin selvää, että avain otettiin pois ja välitkin menivät vuosiksi. Olikohan vasta, kun lapsemme oli 2-vuotias, sai anoppi nähdä hänet ensimmäisen kerran muuten kuin valokuvissa."
– Nimimerkki Seppo

***