Studio55.fi kysyi lukijoiltaan, ovatko he jääneet ilman apua hädän hetkellä. Eräs kotinsa tulipalossa menettänyt vastaaja kertoi, että uteliaat sivustakatsojat eivät ottaneet osaa kuin ajattelemattomilla kommenteilla.
Tulipaloa katseltiin sivusta – "Sattuu sitä rikkaillekin"
Muutama vuosi sitten talomme tuhoutui tulipalossa purkukuntoon. Sankka savu houkutteli paikalle runsaan katsojajoukon. Yritimme pelastaa talosta hädissämme jotain, shokissa ja järkyttyneinä. Kukaan utelias katselija ei tullut avuksi. Kun palokunta kantoi pihalle kastelemansa asunnon irtaimiston, jopa paikallisen lehden valokuvaaja tuli ottamaan kuvia tavararöykkiöistä. Katselijat latelivat kaikenlaisia kommentteja: nämä on nyt vakuutusyhtiön omaisuutta, sattuu sitä rikkaillekin jne. Palokunnan lähdettyä meiltä kiellettiin sisälle meno, mutta se ei estänyt vierailijoita yöllä pääsemästä taloon, sillä seurauksella että nokiset verhotkin ikkunoista vietiin.
Kyllä olimme pettyneitä ihmisiin. Oliko se jotenkin vahingoniloa vai mitä. Käsittämätöntä, en vieläkään pysty muistelemaan tapausta ilman tunnekuohua. Aluksi tunsin suoranaista vihaa lähes kaikkia kohtaan, sittemmin olen vain yrittänyt ymmärtää, miten ala-arvoisesti ihmiset voivat käyttäytyä epätavallisissa tilanteissa.
Lapsi hävisi – ”Ei näy vanhempia, ei kuulu mulle”
En koskaan unohda tilannetta pari vuotta takaperin. Olin siivoamassa ja 2-vuotias pyöri touhussa mukana, isommat sisaruksensa juoksivat sisään ja ulos rivitaloasuntomme ovesta. Havahduin siihen, ettei parivuotiaan tasaista pulinaa yhtäkkiä kuulunutkaan. Lapsi oli kadonnut ovesta ulos huomaamattani.
Hätääntyneenä etsin lasta pihasta, sisältä ja joka paikasta. Lopulta vastaani tuli ulkona tuttu taluttaen parivuotiastani kädessään. Lapsi oli ehtinyt melkein vilkkaalle autotielle avojaloin yllään vain pikkuhousut sekä t-paita. Palauttaja totesi: ”katsoin, että pieni kulkee yksin ilman valvontaa. Kysyin vierestä kulkeneelta mieheltä, tiedätkö kenen tuo lapsi on?” Vastaus oli: ”ei näy vanhempia, ei kuulu mulle!”
Onneksi lähellä asunut tunnisti lapseni ja palautti! Ei ohi kulkeneelle miehelle tullut mieleen, että hädissäni etsin 2-vuotiasta karkulaista… Pysähtykää ihmiset aina katsomaan, että pienellä on kaikki hyvin. Jos ei ole, niin auttakaa. Auttakaa myös sitä vähän isompaakin avuntarvitsijaa. Koskaan ei tiedä, vaikka itse olisi avun tarpeessa!