USA 2009. Ohjaus: Stephen Sommers. Käsikirjoitus: Stuart Beattie, David Elliot, Paul Lovett. Tuotanto: Lorenzo di Bonaventura, Bob Ducsay, Stephen Sommers. Kuvaus: Mitchell Amundsen. Leikkaus: Bob Ducsay, Jim May. Musiikki: Alan Silvestri. Pääosissa: Adewale Akinnuoye-Agbaje, Christopher Eccleston, Joseph Gordon-Levitt, Byung-hun Lee, Sienna Miller, Rachel Nichols, Ray Park, Jonathan Pryce, Said Taghmaoui, Channing Tatum, Marlon Wayans, Dennis Quaid. Kesto: 118 min
Mitä kertoo surullinen tosiseikka, että toimintaelokuva G.I. Joe – The Rise of Cobra kiri ensi-iltaviikonloppunaan koko Pohjois-Amerikan katsotuimmaksi elokuvaksi yli 56 miljoonan dollarin tuloksellaan? No sen, ettei moisista aivottomista action-pläjäyksistä päästä eroon jatkossakaan.
Ja sen, ettei perusjenkkejä tarvitse ainakaan laadulla kosiskella.
G.I. Joen kaltainen roska on myös konkreettinen selvitys ihmettelyyn, miksi Michael Bayn kaltaiset idioottiohjaajat yhä edelleen porskuttavat Hollywoodissa. Eikä Stephen Sommers ole paljoa Bayta parempi vaihtoehto, kuten Muumio-elokuvat ja eritoten järkyttävän huono Van Helsing (2004) ovat osoittaneet.
G.I. Joe ei luonnollisestikaan ole Suomessa tai Euroopassa ollut yhtä suuri instituutio kuin rapakon takana. Nimi viittaa 1960-luvulla syntyneeseen amerikkalaiseen jermunukkeen, josta tuli oman ja sitä seuranneiden poikasukupolvien kestosuosikki. 1980-luvulla Joe sai oman animaatiosarjan, joka on toiminut myös uuden elokuvan innoittajana.
G.I. Joe on jenkkiarmeijan perusjätkä, amerikkalaisen militarismin uhoileva ylistäjä ja maailman poliisi. Jälkimmäinen korostuu eritoten Sommersin tympeässä elokuvassa, jossa ultramoderneilla hypervempaimilla varustettu eliittiryhmä riehuu ympäri maapalloa.
Leffaa varten monikansalliseksi tuunattu G.I. Joe -tiimi panee haisemaan vapauden nimissä arkailematta lennättää taivaan tuuliin kaiken tielleen osuvan. Sekasortoa kylvävä iskujoukko yrittää, ironista kyllä, estää pahaa asediileriä ja vaarallista Cobra-organisaatiota syöksemästä maailmaa täydelliseen kaaokseen.
Keskenkasvuisille kolleille kyhätyn leffan olemassaolon tarkoitus on pohjimmiltaan kaiken oheissälän entistä tehokkaampi myynti. Eikä enää myydä pelkkiä lelujermuja vaan ennen kaikkea pelejä, jotka jatkavat elokuvan ohutta teemaa täältä ikuisuuteen.
Juoneen on ympätty mukaan mm. japanilainen ninja, jonka läsnäolo selittyy juuri idän pelimarkkinoiden merkittävyydellä. Isommille pojille tarina tarjoaa silmänruokaa seksikkään virtaviivaisiin nahka-asuihin sonnustautuneiden naistaistelijoiden (Sienna Miller, Rachel Nichols) muodossa. Koomista? Ehdottomasti.
Muodoltaan Sommersin elokuva on erikoistehosteilla mässäilevä CGI-animaatio, jonka ihmishahmoilla on oikeiden näyttelijöiden kasvot tai jokin muu inhimillinen ruumiinosa. Mitään muuta humaania tästä räjähdysbakkanaalista ei sitten löydykään. Bayn taannoisen Transformers-filkan posautteluennätys taitaa tosin mennä rikki – jos sen nyt joku keksisi tälle tekeleelle ansioksi laskea.
Teksti: Outi Heiskanen
Katso elokuvan traileri .