MTV Uutisten Ruuhkavuodet-sarjassa ex-nyrkkeilijä Mira Potkonen kertoo, millaista oli elää ammattilaisurheilijana kahden pienen lapsen äitinä.
Kun Mira Potkonen, 41, aktiivisina urheiluvuosinaan laskeutui Tampereella Nääshalliin nyrkkeilytreeneihin, äitirooli vaihtui silmänräpäyksessä urheilijarooliin.
Siinä hetkessä Potkonen antoi kaikkensa treeneihin ja keskittyi vain itseensä. Kaikki muu unohtui.
– Sitten kun treenit olivat ohi ja astuin hallinovesta ulos, saatoin joskus säpsähtää, että enhän ole unohtanut hakea esimerkiksi lasta harrastuksistaan tai oliko heitä muuten kiire hakea jostain, Potkonen sanoo.
Potkosesta tuli uransa aikana yksi Suomen historian menestyneimpiä nyrkkeilijöitä, mutta hänen tarinansa on poikkeuksellinen muustakin syystä: hän aloitti uransa nyrkkeilijänä vasta 28-vuotiaana – tilanteessa, jossa lapset oli jo tehty ja Potkosten perheessä elettiin kirjaimellisesti ruuhkavuosia.
– Pakko myöntää, että joskus tuli ajateltua, miten paljon helpommalla pääsevät ne urheilijat, joilla ei ole lapsia. Toisaalta omassa tilanteessani oli myös paljon hyvää. Kun oli muutakin ajateltavaa ja tekemistä, niin elämä pysyi tasapainossa. Ja kun isolla vaivalla sai järjestettyä itselleen aikaa, motivaatio treeneissä oli korkealla.
Jättäytyi perhelomista
13 vuotta oma nyrkkeilyura vaati tietoisia valintoja perheen ja urheilun välillä – joskus myös tärkeistä asioista luopumista. Potkonen esimerkiksi jättäytyi monista yhteisestä hetkistä lastensa kanssa ja luopui perhelomista.
– Välillä tuntui pahalta, että laitan itseni ja urani lasteni ja perheeni edelle. Perustelin sitä itselleni niin, että pystyin olemaan lasteni arjessa enemmän silloin, kun olin kotona. Olin esimerkiksi vastassa, kun lapset tulivat koulusta kotiin ja antamassa heille välipalaa.
Myös lapset laittoivat merkille, että äiti oli usein pois kotoa, vaikka olivatkin tottuneet siihen, että lomilla mukana on vain isä.
– Tytöt välillä totesivat, että taasko se äiti lähtee urheilemaan tai treenimatkoille. Vuosien varrella he kuitenkin kasvoivat sellaiseen elämään kiinni, mitä intensiivisemmäksi urheileminen muuttui.