Yhdysvallat 2007. Ohjaus: Tom Shadyac. Käsikirjoitus: Steve Oedekerk. Tuotanto: Gary Barber, Roger Birnbaum, Michael Bostick, Steve Carell, Neal H. Moritz, Tom Shadyac. Kuvaus: Ian Baker. Leikkaus: Scott Hill. Musiikki: John Debney. Pääosissa: Steve Carell, Morgan Freeman, Lauren Graham, Johnny Simmons, Graham Phillips, Jimmy Bennett, John Goodman, Wanda Sykes. Kesto: 95 min.
Elokuvateattereissa viime aikoina vierailleet tietävät jo: Evan taivaanlahja ON hauska komedia ja nimiosassa sekoileva Steve Carell kerrassaan hilpeä pokerinaama. Harmillista on ainoastaan se, että valkokankailla tiuhaan pyörinyt ennakkotraileri kertoo leffan jokaisen vitsin. Tämä ei ole liioittelua, sillä mainoksessa todellakin paljastetaan juonen joka ikinen hervoton hetki ja naurunaihe. Onnellisia ovatkin ne komedian ystävät, jotka ovat puhkipuffaamiselta välttyneet. Heitä odottaa mainio viihdenautinto.
Evan Baxter (Steve Carell) ei esiinny valkokankaalla ensimmäistä kertaa. Joku saattaa muistaa miekkosen Bruce – taivaanlahja -komedian (2003) sivuroolista. Juuri Evan kilpaili Jim Carreyn esittämän Brucen kanssa tv-kanavan uutisankkurin paikasta kohtalokkain seurauksin.
Oman elokuvansa alussa Baxter on jättämässä kanavakasvon tehtävät uuden uran takia. Mies on nimittäin valittu Yhdysvaltain kongressiin. Niinpä Baxterit, isä Evan, äiti Joan ja kolme kasvavaa poikaa, muuttavat Washingtoniin. Perheen kipeästi kaipaamaa yhteistä aikaa ei tunnu kuitenkaan löytyvän, sillä senaattori-isukki puurtaa lakialoitteen kimpussa aamusta iltaan. Eräänä iltana Evan pyytää iltarukouksessa apua ensisijaisen vaalilupauksensa toteuttamiseen: hän haluaa muuttaa maailman.
Vastaus tulee salamannopeasti. Kaikkivaltias (Morgan Freeman) ilmestyy Evanille ja pyytää tätä rakentamaan valtavan arkin. Oven taakse ilmestyy muinaisia työkaluja ja pihalle kuormurikaupalla puutavaraa. Skeptikko uskoo joutuneensa tosi paikan eteen vasta kun hiukset ja parta alkavat kasvaa hallitsemattomasti ja kaapista löytynyt jeesus-kaapu istuu liian hyvin päälle. Myös eläimet alkavat seurata Evania – pareittain, tietenkin. Eipä aikaakaan, kun aloittelevan poliitikon imago kärsii ensimmäisen vakavan kolahduksen.
Evan taivaanlahja repii kiitettävästi huumoria modernin ja muinaisen ajan yhteentörmäyksistä. Samaan hengenvetoon on silti todettava, ettei kepeän slapstick-tyylin ja vanhatestamentillisen tuomiopäivämentaliteetin yhdistäminen suju ongelmitta. Arkin rakentaminen heruttaa toki omat herkulliset kommelluksensa, mutta jos pysähtyy miettimään, miksi Evan poikineen sitä nikkaroi, herää kysymys jos toinenkin. Ollaanko elokuvassa uuden vedenpaisumuksen äärellä ja jos ollaan, niin haluaako jumala jälleen hukuttaa tottelemattomat ihmiset kuten Nooan aikana? Morgan Freemanin leppoisa taivaan isä ei tosin vaikuta erityisen ankaralta kurinpitäjältä.
Moinen tuumailu saattaa ensi alkuun tuntua turhalta ja harhaanjohtavalta, mutta käsikirjoituksen väkevien kristillisten painotusten takia ei kyseistä ajatusleikkiä voi kokonaan sivuuttaakaan. Evan taivaanlahja on komedia, jonka kohellusjaksojen saumoihin on ripoteltu ällistyttävän vakavamietteisiä tuokioita (rukoilu, jumalan ilmestyminen vaimolle, jne.). Ja kun viimein koittaa odotettu loppukliimaksin hetki, ei siinä olekaan enää mitään nauramista.
Steve Carell on aivan loistava samalla kertaa hysteerisessä että sympaattisessa pääroolissaan. Hänen Evaninsa on taivaanlahja ihan eri tavalla kuin Jim Carreyn itsekeskeinen Bruce neljä vuotta aikaisemmin.
Teksti: Outi Heiskanen