Kristinan ei pitänyt koskaan hankkia lapsia. Hän ei oikeastaan liiemmin edes pitänyt niistä, kunnes 38-vuotiaana tapasi oikean miehen. Nyt tyttärensä 40- ja 42-vuotiaana synnyttäneenä Kristinaa vähän harmittaa, ettei lapsia välttämättä tule lisää. Hän on mielestään parempi äiti kuin olisi koskaan parikymppisenä voinut olla.
– Ei syödä linnun ruokaa! Ei kieltä sinne!
Haastattelu katkeilee, kun Kristina vahtii pihalla seikkailevia lapsiaan. Nelivuotias sekä vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen tyttö pitävät äidin kiireisenä.
Oli aika, jolloin Kristina ei olisi ikinä uskonut päätyvänsä tähän tilanteeseen. Silloin hän hoiti sairaanhoitajana omien lasten sijaan potilaita eikä tuntenut minkäänlaista halua tulla äidiksi.
– En kauheasti pitänyt lapsista tai osannut olla heidän seurassaan. Ajattelin, että ei minulle koskaan lapsia, kiitos, Kristina kertoo.
Edes ystävien kasvavat vatsat eivät muuttaneet mieltä.
– Päinvastoin – minulle tuli sellainen olo, että tuo ei todellakaan ole minua varten.
"Voisikin olla ihan mukavaa"
Kristinan ajatukset muuttuivat, kun hän 38-vuotiaana tapasi nykyisen miehensä.
– Minusta vain alkoi tuntua siltä, että vanhemmuus voisikin olla ihan mukavaa. Asiaan vaikutti ehkä se, että miehelläni oli ennestään kuusivuotias tytär, jonka kanssa tykkäsin viettää aikaa, Kristina sanoo.
– Yrittämään alkaessa tiedostimme, että korkean ikäni takia mitään ei ehkä tapahtuisi. Siinä tapauksessa olisi vain pitänyt hyväksyä, että niin oli tarkoitettu.
Mutta jo kuuden kuukauden jälkeen tärppäsi.
– Muutamat ystävät ja sukulaiset olivat yllättyneitä, että käänsin kelkkani niin totaalisesti. Mutta kaikki olivat silti onnellisia puolestani.
Äidinrakkaus tuntui heti
Raskaus oli hankalahko.
