Malla tunsi katseen selässään. Joku tuijotti häntä yläkerran rapputasanteelta, mutta vastapäinen keskustelukumppani ei antanut mahdollisuutta ruveta kuikuilemaan kuka tuntematon katselija oli.
– Oliko tämä nyt sitten näin selvä?, pukumies kysäisi ja rupesi keräämään papereitaan.
Siro nainen hätkähti.
– Taisin olla äsken vähän ajatuksissani, anteeksi. Sano vielä uudestaan, että milloin lennän Malesiaan?, nainen kysyi hiljaisella äänellä.
Pukumies katseli Mallan asua halveksuen.
– Ensi perjantaina. Ja laita stten jotain siveämpää päällesi. Luulevat muuten, että toin sinut niille muslimimiehille lahjaksi!
Viimeiset sanat iskivät ruoskana Mallan itsetuntoon.
Kiitti vaan kauheasti.
Eikun mustaa housupukua ja rättiä päähän. Sillähän ei ollut mitään merkitystä, että hän, Malla Nenonen, oli firman tekninen johtaja ja hallitsi paitsi alansa myös Malesian kielen ja kulttuuritavat lähes täydellisesti.
Tasanteella seissyt silmäpari oli siirtynyt ilmiselvästi lähemmäs. Malla tunsi, että joku mittasi hänen kieltämättä hyvännäköistä vartaloaan kauempaa.
Nainen käänsi vaistomaisesti päätään nähdäkseen, kuka tuntematon oli.
Ei taaskaan ketään.
– On tainnut kuumuus tehdä tepposet, täytyykin mennä teelle, vaaleaverikkö pohti puolimumisten ääneen.
Aulakahvilan tarjoilija singahti paikalle kuten vain thaimaalaiseen vieraanvaraisuuteen kuuluu. Hetkessä edessä oli kuumaa juotavaa.
Hyvin haudutettu yrttiseos maistui taivaalliselta. Tähän kun vielä ehtisi ottaa hieronnan, niin olo olisi kuin uudestisyntyneellä, nainen tuumasi.
Sanoista tekoihin.
Kylpylään mennessään Malla tunsi samaisen katseen taas selässään. Ystävällinen henkilökunta opasti kolmekymppisen naisen riisuutumaan ja sitten kylvyn kautta yläkertaan.