Erikoisartikkeli: "Kaikkea kokeiltiin" – huumereseptit kulkivat antiikin Roomassa sukupolvelta toiselle

Rooma Colosseum Italia

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu

    MTV UUTISET / Tieteen Kuvalehti Historia - Marianne Dalsgaard

    Antiikin Roomassa pään saattoi saada sekaisin helposti. Suruja hukutettiin ja taiteellista inspiraatiota etsittiin hengittämällä, juomalla ja syömällä päihteitä, joita valmistettiin tavallisista lääkeyrteistä. MTV Uutiset julkaisee artikkelin antiikin Rooman päihteistä yhteistyössä Tieteen Kuvalehden Historia-julkaisun kanssa.

    Luonnossa on lääkkeitä moneen lähtöön, eivätkä antiikin roomalaiset arastelleet kokeilla sen antimia. He käyttivät niitä muun muassa hyvänolon tunteen tuottamiseen, rauhoittumiseen, kivun lievitykseen ja piristämiseen.

    Talonpojat ammensivat yrttisekoituksista lievitystä selkäkipuihinsa, runoilijat innoitusta ja sotilaat rohkeutta kohdata vihollinen.  

    Roomalaisten elämää leimasivat aseelliset konfliktit, nälänhädät, sairaudet ja taloudelliset vaikeudet. Katovuosi tai tuberkuloosiepidemia tappoivat pahimmillaan kokonaisia kyliä, ja lähes joka kolmas lapsi menehtyi jo ensimmäisenä elinpäivänään.

    Kymmenpäisestä lapsikatraasta yleensä vain puolet pääsi juhlimaan viisivuotispäiväänsä. 

    Lapsuudesta hengissä selviytyneitä odotti kuluttava elämä. Miehet hikoilivat pelloilla tai taistelivat imperiumin sotajoukoissa, ja naiset raatoivat kotona yrittäen ruokkia lukuisat lapsensa.

    Elämän karuutta ja näköalattomuutta piti lievittää jollakin, ja huumausaineet olivat helppo ja edullinen ratkaisu.

    Valtio välitti oopiumia

    Huumaavien aineiden käyttö ei rajoittunut suinkaan köyhiin ja elämänilonsa menettäneisiin, vaan huumeita juotiin, syötiin ja hengitettiin yhtä lailla senaattoreiden hulppeissa huviloissa kuin orjien asumuksissakin.

    Papit ja papittaretkaan eivät kieltäytyneet huvituksista.

    Roomalaiset eivät erotelleet lääkkeitä ja huumeita samalla tavalla kuin nykyisin. Kaikenlaisia päihteitä käytettiin niiden hetken unohduksen tarjoavan vaikutuksen vuoksi, eikä pohdittu, oliko niiden käyttö elimistölle terveellistä.

    Historioitsijoiden mukaan huumeiden myyntiä ja käyttöä ei paheksuttu. 

    Valtio jopa myi kansalaisille oopiumia ja sääteli hintoja niin, että kansalaisilla oli varaa käyttää sitä.

    Esimerkiksi vuonna 312 roomalaiset pystyivät ostamaan pääkaupungista oopiumia peräti 793:sta valtion valvomasta myyntipisteestä, ja toreilla huumaava hamppu ja muut euforisoivat ja myrkylliset yrtit olivat osa normaalia myyntivalikoimaa.

    Unikkoa viljeltiin kasvimaassa

    Plinius vanhempi, joka oli yksi Rooman merkittävimmistä luonnontieteilijöistä, kirjoitti laajan hakuteoksen roomalaisten tuntemista ja käyttämistä kasveista.

    Hänen kirjoituksensa ovat yksi yksityiskohtaisimmista lähteistä, joista on saatu tietoa roomalaisten huumausaineiden kasvatuksesta ja käytöstä. 

    Roomalaisten suosituin huumausaine oli oopiumi. Mikään muu ei pystynyt torjumaan kipua eikä viemään ihmisiä unten maille tehokkaammin.

    Plinius kertoo muun muassa, että oopiumi­unikko kukoisti roomalaisten keittiöpuutarhoissa siinä missä kaali, persilja ja muutkin vihannekset ja yrtit. Plinius myös opasti oopiumin valmistuksessa:

    ”Tummasta unikosta voi tehdä unilääkettä leikkaamalla sen varteen viillon, kun nuput kehittyvät – –, korjaa aurinkoisen päivän kolmannella tunnilla.” 

    Kun unikon varteen leikattiin viilto, maitiaisnestettä tipahteli siitä pieninä pisaroina. Oopiumia kutsuttiinkin siksi nimellä lacrimae papaveris eli unikon kyyneleet.

    Ovidius, yksi valtakunnan suurimmista runoilijoista, tutustui huumaavien kyyneleiden vaikutukseen hyvin läheisesti:

    ”Kun join rentouttavaa oopiumia, huonot päivät eivät enää harmittaneet.”

    Runoissaan Ovidius ei salannut sitä, että päihteet olivat yksi hänen tärkeimmistä innoituksen lähteistään.

    Kokeilunhalu kukoisti

    Roomalaiset suosivat myös hamppua, koiruohoa ja myrkkykatkoa. Joitakin niistä kasvatettiin puutarhoissa, toisia kerättiin luonnosta, ja mikstuura­reseptit siirtyivät sukupolvelta toiselle.

    Oppineetkaan eivät tunteneet kasvien kemiaa, joten kasvin teho päänsärkyyn, unettomuuteen tai hengitysvaikeuksiin selvitettiin kokeilemalla. Jos se näytti tepsivän, sitä alettiin käyttää lääkkeenä.

    Euforisoiva vaikutus oli plussaa, ja väärän annostuksen huomasi helposti. Luonnonlääkkeillä saattoi saada isonkin miehen hengiltä.

    Roomalaiset olivat hyvin kekseliäitä aineiden käyttötapojen suhteen. Usein mikstuura tai uute sekoitettiin viiniin, jotta sen päihdyttävä vaikutus voimistui entisestään.

    Yrttejä saatettiin heittää myös hiilipannuun ja hengittää savua. Murskatuista ja öljyyn sekoitetuista juurista ja siemenistä tehtiin voiteita. Niitä siveltiin iholle tai työnnettiin sieraimiin, emättimeen tai peräsuoleen, josta vaikuttavat aineet imeytyivät helposti.

    Plinius kertoo: ”Ei ole mitään, mitä ei olisi kokeiltu – –. Roomalaiset haravoivat vaikeapääsyiset vuoristot, tuntemattomat autiomaat ja kaikki maan kolkat selvittääkseen joka juuren salat ja käyttö­tavat – –. He kokeilivat sellaistakin, mitä eläimet kieltäytyivät syömästä.”

    Lue lisää Rooma-aiheisia artikkeleita Historia-julkaisusta:

    Lue lisää aiheesta:
    Ulkomaat

     

    Lue myös:

      Uusimmat

      •