Jari Litmanen palaa Asian ytimessä.doc -dokumentissa Elämäni MM-kisat tärkeimpiin kisamuistoihinsa. Jalkapalloelämänsä alkuhämärästä Litmanen erottaa merkilliset tapahtumat Argentiinan MM-kisojen loppuottelussa vuonna 1978.
Rajujen poliittisten jännitteiden keskellä järjestetty MM-turnaus huipentui Argentiinan ja Hollannin väliseen loppuotteluun, jonka kotijoukkue voitti jatkoajan jälkeen 3–1. Ottelua ennen, sen aikana ja jälkeen stadion lähes peittyi katsomosta lentäneeseen paperisilppuun, joka paikoin peitti pelaajat näkyvistä.
Litmanen oli tuolloin seitsemänvuotias.
– Tuntui silloin pikkupoikana jotenkin oudolta, että miksi tuota paperia on noin paljon? Eihän sitä palloakaan kunnolla näe? Litmanen muistelee.
Eteläamerikkalaisen katsomokulttuurin papelitos-ilmiö 1970-luvulla juonsi juurensa ihmisten tapaan tuoda stadionille kaikenlaista paperia, kuten sanomalehtiä, toimistopaperia ja puhelinluetteloita peleihin ja silputa niitä kentälle.
– Argentiinan pelipaidatkin olivat sen väriset, ettei pelaajien erottaminen silpun seasta ollut helppoa.
Paperin silppuaminen yhdistyi myöhemmin katsojien mielissä synkempään asiayhteyteen. Turnausta isännöinyt Argentiina oli lentokoneesta poliittisia vastustajiaan pudottaneen Jorge Rafael Videlan johtaman sotilasjuntan alla. Valtaapitävät käyttivät MM-kisoja propagandansa välineenä.
Pelikentällä hallitsi kuitenkin toinen argentiinalainen, seitsemässä ottelussa kuusi maalia tehnyt . Osumista kaksi syntyi loppuottelussa.
