Miika Soinin ensimmäinen pitkä elokuva Thomas käsittelee arkaa aihetta: vanhusten yksinäisyyttä. Kjell Askildsenin novelleihin perustuva tarina kosketti ohjaajaa ja sai tämän ajattelemaan nykypäivän vanhuksia ja heidän joskus traagisiakin kohtaloitaan.
– Elokuva on mielestäni kuin rakkaustarina, vain hieman erilailla esitettynä, Miika Soini sanoo.
Soinin mukaan päähenkilö, elokuvan nimihahmo Thomas, käsittelee 30 vuotta vanhoja asioita elämässään. Elokuvan aikana Lasse Pöystin esittämä Thomas muistelee mennyttä elämäänsä ja rakkaitaan. Paitsi rakkaustarinan, elokuva kertoo myös hyvin yksinäisen, eristyksissä asuvan miehen tarinan.
– Thomas asuu pienessä asunnossaan yksin. Ainoana seuranaan hänellä ovat radio, sakkilauta ja valokuva edesmenneestä vaimostaan.
Tällainen erakkoelämä on Soinin mukaan yksinäisten vanhusten tavallista arkea.
Kulttuuri sidoksissa vanhusten yksinäisyyteen
Soini sanoo suomalaisten vanhusten jäävän todella yksin. Hän vertaa vanhempaa väestöä vanhoihin autoihin: kun sinusta ei ole enää mitään hyötyä, joudat romuttamolle mahdollisimman pian. Tämä on Soinin mielestä paitsi yksityishenkilöiden, myös yhteiskunnan ajattelutapa.
– On aivan liian yleistä, että vanhukset laitetaan hoitokoteihin. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa vanhuksia kunnioitetaan,
heistä pidetään huolta ja he ovat vielä vanhoilla päivilläänkin selkeästi perheen pomoja.
Aihe oli Soinin mielestä niin ajankohtainen ja mielenkiintoinen, ettei ensimmäisen pidemmän elokuvan teko tuntunut pelottavalta tai kovinkaan erilaiselta. Ainoa ero lyhytelokuviin löytyi ohjaajan omien sanojen mukaan käsikirjoituksen pituudessa, oikeassa ajoituksessa.
