USA 1998. Ohjaus: Brenda Chapman, Steve Hickner, Simon Wells. Käsikirjoitus: Philip LaZebnik. Laulut: Stephen Schwartz. Musiikki: Hans Zimmer. Tuotannon johto: Jeffrey Katzenberg. Tuotanto: Penney Finkelman Cox, Sandra Rabins. Pääosissa: Val Kilmer, Ralph Fiennes, Michelle Pfeiffer, Sandra Bullock, Jeff Goldblum, Danny Glover, Patrick Stewart, Helen Mirren, Steve Martin, Martin Short. Suomenkielinen käännös ja ohjaus: Annamari Metsävainio. Suomalaiset äänet: Veli-Matti Ranta, Heikki Sankari, Petra Karjalainen, Riina Paatso. Kesto: 100 min.
Juutalaisjohtoinen Dreamworks-elokuvayhtiö on vihdoin toteuttanut monivuotisen unelmansa kertoa animaation keinoin kansansa raamatullisista vaiheista. Egyptin prinssi ehdottomasti haastaa Disneyn kokoillan piirroselokuvat mahtipontisella visuaalisuudellaan ja hurmoshenkisellä kerronnallaan. Toisaalta myös selkeä pesäero Disneyn leikittelevään tyyliin ja kerronnalliseen rakenteeseen on havaittavissa. Dreamworksin vakavamman vaikkakin upeasti vaikuttavan hengellisen eepoksen kohderyhmä on huomattavasti vaikeammin rajattavissa.
Egyptin prinssi kertoo Mooseksen vaiheiden kautta Vanhan Testamentin Exodus-kertomuksen, jossa heprealaiskansa lopulta vapautuu Jumalan ja valitun johtajansa avustuksella Egyptin orjuuden ikeestä. Leffan tarina tarkentuu Mooseksen kääntymykseen tulevan faaraon Ramseksen veljestä, egyptin hallitsijasuvun jäsenestä myyttiseen hengellisen johtajan rooliinsa. Tekijät eivät kaihda tunnetusti julmuuksia säästelemättömän tarinan rankempiakaan vaiheita, vaan niin ihmisten kuin Jumalankin viha räiskyy kankaalla mahtipontisella hurmoksella.
Egyptin prinssi on kuvalliselta toteutukseltaan ennennäkemätön. Saumaton perinteisen animaation istuttaminen tietokoneistettuun kolmiulotteiseen piirrosmaailmaan loihtii valkokankaalle kertakaikkisen upeita visuaalisia elämyksiä. Mooseksen rämäyttäessä sauvallaan halki luvattuun maahan vievän meren aallot pyhäkoulukansa on varmasti myytyä tavaraa ja valmiita poimittaviksi.
Raamatun tanakka tarina on nimittäin toteutettu mahdollisimman jäntevästi, vaikkakin turhan totisesti. Dreamworks ei ole raaskinut täplittää huumorilla varjelemaansa lempilastaan,vaan realististen animaatiohahmojen tekemiset ei pieniä poikkeuksia lukuunottamatta ole kovinkaan humoristisia. Tarinan vakavuus rajaa ilman muuta kohderyhmää, sillä aivan pienille lapsille heprealaiskansan kohtalon päivät eivät sovi. Myös laulut toistavat valittua linjaa, iloiset rallatukset jäävät massiivisten kuorojulistusten ja viiltävän kauniiden balladien alle.