Eeva* eli vuosia suhteessa, jossa mies jatkuvasti pahoinpiteli häntä henkisesti ja fyysisesti. Viimeinen tippa tuli, kun mies uhkasi tappaa koko perheen.
Mies oli nyt jo eläkeikää lähestyvän Eevan ensimmäinen poikaystävä. Noin puolen vuoden seurustelun jälkeen miehessä alkoi ilmetä sairaalloisen mustasukkaisia piirteitä. Hän saattoi ruokaostoksilla vahtia, mihin Eeva katsoi ja naapurin moikkaamisesta postilaatikolla tuli sanomista.
Hän alkoi myös käyttäytymään väkivaltaisesti Eevaa kohtaan.
"Olin naiivi ja tyhmä"
Ensimmäinen lyönti tuli päin kasvoja. Eevan nenästä alkoi vuotaa verta. Syytä siihen, miksi mies ensimmäisen kerran löi, Eeva ei muista.
– Se oli sairaalloista mustasukkaisuutta, johon liittyi sekä henkistä että fyysistä pahoinpitelyä, hän kertoo.
Eeva ajatteli silloin, että kunhan hän vain itse käyttäytyy kiltisti ja noudattaa miehen tahtoa, niin kyllä tämä rauhoittuu ja jättää pahoinpitelyt sikseen. Väkivaltaisuus kuitenkin jatkui.
– Olin niin naiivi ja tyhmä, kun ajattelin että minun vain tulee käyttäytyä niin kuin hän haluaa. En vain osannut lähteä suhteesta, vaikka olisi pitänyt.
– Olin nuori ja sinisilmäinen. Syytin itseäni enkä tajunnut, että minussa ei ole mitään vikaa.
Eeva meni miehen kanssa ja naimisiin ja he saivat yhteisiä lapsia.
Hän kertoo pahoinpitelyjen vähentyneen, kun hän oli kotona lasten kanssa äitiysvapaillaan. Mies oli tyytyväinen siihen, että Eeva pysytteli kotona.
– Se oli suhteessamme parempaa aikaa. Sekin saattoi vaikuttaa siihen, että en osannut päättää suhdetta.
Henkinen väkivalta oli suhteessa kuitenkin jatkuvaa. Piinaamista, vahtimista ja alistamista. Sanallista vähättelyä, haukkumista ja syyttelyä.
– Hän tarkkaili ja vahti minua jatkuvasti. Hän syytti minua ja yritti saada minut tunnustamaan asioita, joita en ole tehnyt.
Anteeksipyyntöä ei koskaan herunut. Eeva pelkäsi jatkuvasti oman henkensä ja lastensa puolesta. Tulevaisuus pelotti.
