(A&M)
(A&M)
Duffy kuulostaa varmalta, ihailtavan tietoiselta ja tasapainoiselta. Rockferry voisi olla taustamusiikkia. Se ei häiritse, ärsytä tai tee levottomaksi, mutta ei toisaalta ole niin valjuakaan. Taustamusiikiksi leimaaminen ei tekisi oikeutta hienoille sävellyksille ja Duffyn luontaisille äänenlahjoille.
Tämän lisäksi Duffy on kadehdittavan söpö, herttainen soulkuningatar, josta on diivailu oikeastaan turhankin kaukana. Tähden elkeitä on vain nimeksi, vaikka ansiot riittäisivät pieneen paistatteluunkin.
Ensimmäinen singelohkaisu Mercy on jo pieni hitti, nerokas ja taidokas tanssittaja, jonka vangitseva koukku jää helposti tuntikausiksi pääkoppaa riivaamaan. Delayed Devolution on näppäryydessään lähes yhtä herkullinen. Liikuttava Stepping Stone pysäyttää pohtimaan, ja levyn nimiraita Rockferry soljuu moitteettomasti eteenpäin. Jokainen näistä biiseistä osoittaa, että Duffysta on muuksikin kuin indiediskojen yhden hitin ihmeeksi.
Levyn paras anti, tasapainoisuus, on samalla hienoinen heikkous. Duffy voisi repäistä edes kerran, päästää pirun irti, sekoittaa pakkaa. Kanssasiskojen välisessä vertailussa Duffy jää kevyesti Amy Winehousen jalkoihin. Ja nyt puhutaan sentään vain musiikillisesta räväkkyydestä.
Teksti: Emmi Laukkanen