10 vuotta sitten Hanna Lähde oli 18-vuotias ja odotti esikoistaan. Downin syndrooma saatetaan huomata jo raskausaikana tehtävissä seulonnoissa, mutta Lähteen tapauksessa merkkejä lapsen erityislaatuisuudesta ei ollut. Samulin Downin syndrooma selvisi pian syntymän jälkeen.
– Elämä heitti päälaelleen, ja meni tovi ennen kuin osasin käsitellä asiaa. Olin tosi nuori ja mietin, mitä elämä tulee olemaan. Mutta se, mitä olen oppinut, niin turha on murehtia etukäteen näitä asioita, Lähde sanoo.
Nyt hän on kolmen lapsen äiti, perhepäivähoitaja ja 10-vuotiaan Samulin omaishoitaja.
Kahden lapsen äiti Tani Savolainen taas sai tietää odottavansa erityislasta jo raskausaikana. Seulonnassa niskapoimumitta antoi viitteitä, että sikiöllä saattaisi olla kromosomihäiriö, Savolainen ei kuitenkaan mennyt jatkotutkimuksiin.
Aki syntyi kolme kuukautta etuajassa pienenä keskosena ja vietti ensimmäiset kuukaudet sairaalassa.
– Samassa yhteydessä kävi ilmi, että Akilla on myös synnynnäinen sydänvika.
Savolainen kertoo, kuinka sairaala halusi ottaa heti Akilta verikokeet, joilla saataisiin varmistus Downin syndroomasta.
– Itselleni sillä ei ollut mitään väliä. Tuntui, että se tuki sairaalan puolelta liittyi koko ajan kehitysvammaan, kun itsellä oli vain kamala huoli, että jäähän lapsi henkiin.
Jatkuva tukihakemusten täyttäminen uuvuttaa
Molempien äitien Down-lapset ovat jo koululaisia. Arki erityislapsiperheissä rullaa omaan tahtiin. Molemmat äidit jakavat kuitenkin saman tunteen jatkuvasta aikataulutuksesta ja säätämisestä, että ehditään terapioihin. Sitten on vielä tukirumba Kelaan.



