Tehokas kiihdytys, hulppea maksimivauhti ja kyky säilyttää se kiidättivät Usain Boltin 100 ja 200 metrin maailmanennätyksiin Pekingin olympialaisissa.
Samoilla aseilla jamaikalainen aikoo liitää pikamatkojen mestaruuksiin Berliinissä lauantaina alkavissa MM-kisoissa.
- Se voittaa joka kykenee sadalla metrillä parhaaseen maksiminopeuteen, amerikkalainen valmentaja ja pikajuoksuasiantuntija Loren Seagrave summaa sadan metriä saloja.
Bolt ei ole kärjessä, kun sadalla metrillä mennään ensimmäistä 10 metriä. Pekingin ME-juoksussaan (9,69) 196-senttinen juoksija taittoi matkan silti 0,1 sekuntia nopeammin kuin Tyson Gay viime vuonna myötätuulessa tehdyssä kaikkien aikojen nopeimmassa sadan metrin pyrähdyksessä (9,68).
Aavistuksen hitaamman startin Bolt korvaa rajulla kiihdytyksellä ja maksimivauhdilla, joka Pekingin sadalla metrillä oli 12,20 m/s. Tuossa vauhdissa Boltin askeleen mitta oli 2,60 metriä.
- Tuon kokoiset kaverit yleensä aloittavat vähän hitaasti ja tulevat lopun hyvin pitkällä askeleella. Boltilla taas on 9,5:een sata metriä juoksevan sprintterin lähtö ja hän kiihdyttää 6,5:een (60m), Gay hämmästelee kilpakumppaninsa avuja.
Bolt taittaa 100 metriä 41 askeleella, kun Asafa Powell ja Gay käyttävät matkaan 2-2,5 askelta enemmän.
Vauhti ei ehdi pudota
Ellei Bolt olisi höllännyt sadan metrin olympiafinaalin lopussa, voittoaika olisi ollut 9,5-alkuinen eikä 9,69.
- Boltin vauhdin putoaminen Pekingissä 0,82-0,83 sekunnin tasosta (per kymmenen metriä) 0,90 sekuntiin viimeisellä kymmenellä metrillä kielii ainoastaan keskittymisen herpaantumisesta. Hänen olisi pitänyt kyetä juoksemaan se 0,84-0,85 sekuntiin, Seagrave arvioi.
Viime vuosina sadan metrin huippujuoksuissa vauhdin hidastuminen matkan lopussa on ollut lähes olematonta.
- Kun juostaan 9,7-alkuisia aikoja, radalla ollaan entistä vähemmän aikaa, joten sinne ei jää tilaa vauhdin hidastumiselle, Seagrave selittää.