USA 1998. Ohjaus: John Landis. Käsikirjoitus: Dan Aykroyd & John Landis. Kuvaus: David Herrington. Leikkaus: Dale Beldin. Koreografi: Barry Lather. Lavastus: Bill Brodie. Tuotanto: John Landin, Dan Aykroyd, Leslie Belzberg. Pääosissa: Dan Aykroyd, John Goodman, Joe Morton, J. Evan Bonifant, Aretha Franklin, Wilson Pickett, B.B. King, James Brown, The Blues Brothers Band.
18 vuotta sitten teattereissa pyörinyt Blues Brothers on monille SE musiikkielokuva. Mainiot blues- ja soulesitykset ovat sotketut hauskaan juoneen ja mainioihin tyyppeihin. John Landis ohjaa kieli poskessa ja leffasta jää mahdottoman hyvä fiilis. Jatko-osasta jankutettiin kauan ja nyt Blues Brothersin paluun sinetöi tekijöiden mukaan 80-luvulla kuolleen John Belushin haudalla tarpeeksi pitkäksi kasvanut koiranputki.
Blues Brothers 2000 -elokuvaa vaivaa tietysti eniten 90-luvun jatko-osien paine; kaiken pitää olla suurempaa, äänekkäämpää, moninkertaisempaa kuin ensimmäisessä elokuvassa. Tämän seuraus on kahtalainen. Toisaalta absurdeja käänteitä ja kaiken suurentelua puhkuva juoni panee haukottelemaan ja kiristelemään hampaitaan, mutta toisaalta taas monituiset musiikkiesitykset ovat erittäinkin elähdyttäviä ja täynnä aitoa sykettä ja meininkiä.
Dan Aykroydin ja John Landisin kyhäilemä tarina alkaa Elwood Bluesin (Aykroyd) vapautumisella vankilasta. Mies alkaa yllätyksellisesti jälleen kasata kasaan vanhaa pumppua, johon liittyy ensin uudeksi laulusolistiksi Mighty Mac McTeer (Goodman). Yleisöä yritetään hauskuttaa ykkösosan tapaan ensin vanhojen bändikaverien etsimisellä ja sitten keikalle lähtemisellä. Edesmenneen Jaken kenkiin ei mahdu kuitenkaan vain yksi mies, vaan bluesia pääsee lopulta laulamaan myös lastenkodin kasvatti Buster (Bonifant) ja Elwoodin velipuoli, poliisiksi äitynyt Cabel Chamberlain (Morton).
Landis on rakentanut uuden Blues Brothersin vanhojen musikaalien tapaan. Juonen kohellus tähtää ja luo odotuksia aina uudelle musiikkinumerolle, joka sitten tyhjentää taulun ja sitten valmistaudutaan seuraavaan. Landis ja Aykroyd lienevät itsekin huomanneet, että juonen käänteet eivät tee institutioituneiden bluesveljesten toimintaa kiinnostavaksi, vaan ammattitaitoiset musiikkiesitykset. Herrojen keralla kuullaankin melkoista katrasta Amerikan ja koko maailman eturivin blues- ja soulartisteja; muun muassa Lonnie Brooksia, Wilson Pickettiä, B.B. Kingiä, Blues Traveleria, Aretha Franklinia, James Brownia ja Eric Claptonia.
Näytteleminen on myös musikaaleista ja elokuvan ykkösosasta tuttua. Huomattavasti laihtunut Aykroyd puhkeaa Elwoodina välillä opettavaisiin monologeihin, Goodman ja Morton loistavat lähinnä lavalla ja Bonifant on pikantti lisäys soppaan. Muusikot pudottelevat esitystensä välillä muutamia täyterepliikkejä ja hoitavat oman hommansa mallikkaasti. Koreografi Barry Lather on tehnyt hienon työn: omalatuiset tanssit ovat vimmatun hauskoja.
Suuren luokan markkinakoneistolla jyräävä Blues Brothers 2000 varmasti tienaa rahansa takaisin. Se on myös mukava potku perseeseen niin Porin Jazzissakin esiintyvälle Blues Brothers Bandille kuin musiikinlajille yleensäkin. Tyhjänpäiväisen juonen täplittämät blues- ja soultuokiot kun ovat upeita.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: UIP