USA 2008. Ohjaus: Raja Gosnell. Käsikirjoitus: Analisa LaBianco, Jeff Bushell. Kuvaus: Phil Meheux. Leikkaus: Sabrina Plisco. Musiikki: Heitor Pereira. Tuotanto: David Hoberman, Todd Lieberman, John Jacobs. Pääosissa: Piper Perabo, Jamie Lee Curtis. Kesto: 93 min.
Kosmetiikkaguru Vivian (Jamie Lee Curtis) ja hänen chihuahuansa Chloe elävät Beverly Hillsissä sikamaisen ylellistä elämää. Chloe käy säännöllisesti koirien kauneussalongissa, käyttää timanttikaulapantaa ja lekottelee uima-altaalla koirabikineihin puettuna. Kun työ vie Chloea paapovan emännän Eurooppaan, koira jää holtittoman siskontytön Rachelin (Piper Perabo) hoitoon.
Siitähän ei tietenkään hyvää seuraa: Rachel lähtee Meksikoon bilettämään hoidokki kainalossaan. Silkkityynyihin ja gourmet-aterioihin tottunut hienostohauva eksyy ja joutuu kohtamaan katujen kovan todellisuuden. Beverly Hillsistä chihuahuan etsintäpartioon liittyvät Vivianin komea maisema-arkkitehti Sam ja hänen terhakka Papi-koiransa, joka on toivottoman rakastunut Chloeen saamatta koskaan tunteilleen vastakaikua. Näin saadaan viriteltyä sekä koira- että ihmisromansseja.
Elokuvassa on kaikennäköisiä ja -kokoisia puhuvia koiria, joilla on ihmisten tunne-elämä ja kyky loogiseen ajatteluun. Chloe saa oudossa ja pelottavassa maailmassa suojelijakseen urhean saksanpaimenkoiran Delgadon, jota painavat menneisyyden traumat.
Meksiko on täynnä rikollisia ja huijareita, ja siellä kaikki poliisit ovat tehottomia taulapäitä. Pahin vihollinen kaikista on julma doberman, jonka henkilökohtainen kauna Delgadoa kohtaan saa sen tekemään mitä vain. Rotta ja leguaani, jotka työskentelevät huijariparina (elokuvan ainoat tietokoneella luodut hahmot), ovat ns. huumorilisä, valitettavasti ne vain eivät ole kovin hauskoja.
Tarina noudattaa perinteisiä kerronnan polkuja. Kun koirat ja ihmiset joutuvat uusiin ja uhkaaviin tilanteiseen, kokemukset ja elämän oppitunnit muuttavat heitä hyvään suuntaan, oli kyse sitten turhamaisuuden karistamisesta tai traumaattisten kokemusten selättämisestä.
Eläimet ovat elokuvassa ihmisiä fiksumpia, ja sehän on lasten mielestä tietysti tosi kivaa. Chloe löytää retkellään myös valtavan chihuahua-heimon, joka kapinoi oman rotunsa alistamista tahdottomiksi sylikoiriksi, minkä jälkeen design-töppöset eivät Beverly Hillsin asukista tunnu välttämättömiltä edes likaisilla kujilla.
Puhuvista koirista saa tehtyä humoristisia ja sentimentaalisia tarinoita, muistammehan ihanan Kaunottaren ja kulkurin ja 101 dalmatialaista. Beverly Hillsin hienostohauvassa on valtavasti toimintaa ja kovin vähän tunnetta.
Teksti: Minna Karila