Britannian yleisradioyhtiön toimittaja pohtii artikkelissaan, miksi suomalaiset ovat niin rehellisiä.
Kadonneet hanskat ja autonrenkaista irronneet pölykapselit nostetaan puuhun, tavarat ovat uimarannalla tallessa virkistävään veteen pulahtamisen jälkeenkin. The Reader’s Digestin muutaman vuoden takaisessa lompakkotestissä Helsinki nimettiin rehellisimmäksi kaupungiksi – testissä suomalaiset palauttivat kadulta löytämänsä lompakon 11 tapauksessa 12:sta.
Arkipäiväinen rehellisyys on iskostunut niin syvälle suomalaiseen sieluun, ettei rehtiyttä välttämättä edes läheltä katsottuna tunnista. Kaukaa näkee joskus paremmin.
BBC:n toimittaja Srishti Chaudhary sai itse kokea suomalaisten rehellisyyden joulukuussa. Hänen kadulle pudonnut hattunsa oli nostettu turvaan erään kioskin lähellä olevaan pieneen joulukuuseen, eikä hänen takkinsa kadonnut vartioimattomasta narikasta oluen juomisen aikana.
Suomalaiset tunnetaan maailmalla onnellisena ja rehellisenä kansana – nämä kaksi piirrettä ovat myös tutkitusti yhteydessä toisiinsa. Suomalaiset ovat niin rehellisiä, että jopa small talk tai superlatiivien käyttö on meille vaikeaa. Miksi höpöttää turhanpäiväisiä asioita, joita ei edes tarkoita? Tai miksi kehua syömäänsä ateriaa parhaaksi ikinä, jos ei voi osoittaa, että näin objektiivisesti on? Rehellisyyden kääntöpuoli näkyy siinä, että otamme asiat helposti liian tosissamme ja uskomme, että on olemassa vain yksi totuus.