USA 2011. Ohjaus: Jake Kasdan. Käsikirjoitus: Gene Stupnitsky & Lee Eisenberg. Tuotanto: Jimmy Miller. Kuvaus: Alar Kivilo. Leikkaus: Tara Timpone. Musiikki: Michael Andrews. Pääosissa: Cameron Diaz, Justin Timberlake, Lucy Punch, John Michael Higgins, Jason Segel, Phyllis Smith. Kesto: 92 min.
Työn tekeminen on monelle välttämätön paha vailla sen suurempia intohimoja. Duuni saattaa olla niin syvältä, ettei moista piinaa jaksa ilman viikonlopun ja loman jatkuvaa odotusta. Herkullisesta aiheesta on väännetty myös monta ajatusta herättävää elokuvaa.
Harvemmin niiden päähenkilönä on kuitenkaan ollut kansankynttilä, tulevaisuuden sukupolvet pelastava opettaja. Office-tv-sarjan jenkkiversion käsikirjoittajat Gene Stupnitsky ja Lee Eisenberg tyrmäävät ajatuksen opettamisesta kutsumusammattina Jake ”Lawrencen poika” Kasdanin ohjaamassa kreisikomediassa Bad Teacher.
Elizabeth Halsey (Cameron Diaz) on opettaja, joka vihaa paskaduuniaan ja myös näyttää sen. Oppilaat ja opettajakollegat eivät kiinnosta kopeaa blondia tippaakaan. Liz haluaa miljonäärin elätiksi ja mahdollisimman kauas pois.
Kun varakas sulhanen peruu häät ja nostaa kytkintä, on Lizin palattava inhoamaansa ammattiin. Uusi lukukausi ei silti estä tiukkaa typykkää dokaamasta ja pössyttelemästä pilveä lapsukaisten viattomien silmien alla. Kuinka ollakaan, nössö mutta upporikas sijaisopettaja (Justin Timberlake) saa vaaleaverikön silmät jälleen loistamaan.
Bad Teacher on nimensä veroinen elokuva. Cameron Diaz revittelee pääroolissa todellisella antaumuksella. Diaz on räävittömämpi ja rumempi kuin koskaan, suorapuheinen tylyttäjä, joka on valmis kavaltamaan luokan yhteiset varat omia silikonitissejään varten. Koululaisten saama oppi on hänen opetussuunnitelmassaan pelkkä sivuseikka. Rohkea roolivalinta A-sarjan Hollywood-tähdeltä.
Jake Kasdanin elokuva kuuluu kategoriaan, jota englannin kielellä luonnehditaan termillä ”guilty pleasure”. Sujuvaa suomennosta käsitteelle on vaikea löytää, mutta eräänlaisesta syyllisestä nautinnosta siinä on kysymys. on elokuva, joka tyhjänpäiväisyydestään huolimatta voittaa katsojan puolelleen.