Suomesta löytyy runsaasti aseharrastajia. Yksityisen ampumaradan omistaja kertoo, miten hän kiinnostui aseista ja miten harrastus on muuttunut vähitellen elämäntavaksi.
Vanhojen miesten tarinat aseista ja sotareissuista painuivat Jukka Seppälän mieleen jo pikkupoikana.
Varsinaisiin aseisiin Jukka sai kosketusta lapsuudenkotinsa naapurien kautta.
− Yksi heistä oli innokas metsästäjä ja kalastaja. Kävin tämän papan kanssa kalassa keväisin. Kun olin kymmenen vanha, toinen naapuri osti käytetyn ilmakiväärin. Sain sen omaksi ja aloin opetella ampumisen alkeita, Jukka kertaa.
Kun ikää alkoi karttua, Jukka sai ensimmäisen metsästysaseensa, haulikon. Innostus kasvoi pikkuhiljaa hyvän ystävän kanssa metsällä käydessä.
− 18-vuotiaana sain kesätöistä sen verran rahaa, että ostin kiväärin ja pääsin hirvijahtiin.
Kilpailut veivät mukanaan
Armeija-ajan koittaessa Jukalla oli jo selvät sävelet. Hän pääsi omasta pyynnöstään Kuopioon asekouluun. Armeijan harmaissa ei nuorella miehellä aika tullut pitkäksi.
− Olin panssaripuolella, ja siinä tuli tutustuttua vähän järeämpään kalustoon.
Armeijan jälkeen työura aukeni lasitehtaalla, mutta kiinnostus aseisiin säilyi. Kun Jukka luki lehdestä suustaladattavien aseiden kilpailuista, hän innostui välittömästi ja tilasi lopulta Saksasta itselleen oman aseen.
− Kokeilun ja erehdyksen kautta opin lopulta ampumaan sillä. Mitään ohjeita ei ollut saatavilla, Jukka muistelee.
Vuonna 1978 Orivedellä järjestettiin Suomen ensimmäinen suustaladattavien aseiden kilpailu. Jukka meni paikalle ja päätyi lopulta itsekin radalle tuttavan houkuttelemana.
− Kuinka ollakaan, tulin tässä epävirallisessa kilpailussa toiseksi. Seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäinen virallinen SM-kilpailu, jossa minä olin taas toisena, Jukka sanoo ja lisää olleensa sittemmin joka vuosi SM-kisoissa mukana.
Aseista pienoistykkeihin
Kilpailemisen makuun päässyt mies osallistui vuosien mittaan myös pohjoismaisiin mittelöihin. Aseharrastus sai sattumalta uuden ulottuvuuden illanvietossa, jossa Jukka ystävineen istui Tanskassa käydyn kilpailun jälkeen.
− Ruotsalaiset haastoivat suomalaiset ampumaan suustaladattavilla pienoistykeillä. Löimme kättä päälle, että jos luoja suo ja virkavalta sallii, hanke toteutetaan, Jukka muistelee huvittuneena.
Vaikka naapurimaiden välinen mittelö jäi lopulta pitämättä, pienoistykit eivät jääneet päähänpistoksi. Jukka onnistui rakentamaan jäljitelmän 1700-luvun ruotsalaisesta kenttäkanuunasta.
Kanuuna on sittemmin päässyt tositoimiin epävirallisissa kilpailuissa, joita Jukka on ollut järjestämässä. Hänellä on hallussaan lajissa Suomen ennätys, jota Ampujainliitto ei ole tosin virallisesti hyväksynyt.
− Nyt tykkikisoja ei ole ollut pariin vuoteen, sillä Ampujainliitto on pannut kapuloita rattaisiin. Heidän mielestään kyseessä ei ole käsiase. Tästä olen toki samaa mieltä. Minun tykkini painaa 90 kiloa, Jukka sanoo.
Aseet työnä ja harrastuksena
Runsas 10 vuotta sitten Jukka katseli mietteliäänä omistamaansa maaplänttiä, jossa ei kasvanut kunnolla edes puuta. Aseharrastaja keksi lopulta oivan tavan hyödyntää joutilaana makaavaa notkelmaa.
Viiden vuoden paperisodan jälkeen Jukka avasi alueelle yksityisen ampumaradan.
− Tämä ei ole kaupallinen rata. Vuokraan ainoastaan paikkaa joko puoleksi päiväksi tai päiväksi kerrallaan. Asiakkaina on paljon esimerkiksi ampumaseuroja, Jukka kertoo.
Suomessa ratatilanne on hyvinkin ahdas, erityisesti etelässä. Jukka iloitsee, että ampumaharrastajat ovat löytäneet tiensä Kalvolaan, Hämeenlinnan ja Tampereen välimaastoon, hyvinkin laajalta alueelta.
− Kaukaisimmat kävijät ovat tulleet aina Japanista, Uudesta-Seelannista ja Kanadasta asti!
Studio55/Jenni Kokkonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.