Suomesta löytyy runsaasti aseharrastajia. Yksityisen ampumaradan omistaja kertoo, miten hän kiinnostui aseista ja miten harrastus on muuttunut vähitellen elämäntavaksi.
Vanhojen miesten tarinat aseista ja sotareissuista painuivat Jukka Seppälän mieleen jo pikkupoikana.
Varsinaisiin aseisiin Jukka sai kosketusta lapsuudenkotinsa naapurien kautta.
− Yksi heistä oli innokas metsästäjä ja kalastaja. Kävin tämän papan kanssa kalassa keväisin. Kun olin kymmenen vanha, toinen naapuri osti käytetyn ilmakiväärin. Sain sen omaksi ja aloin opetella ampumisen alkeita, Jukka kertaa.
Kun ikää alkoi karttua, Jukka sai ensimmäisen metsästysaseensa, haulikon. Innostus kasvoi pikkuhiljaa hyvän ystävän kanssa metsällä käydessä.
− 18-vuotiaana sain kesätöistä sen verran rahaa, että ostin kiväärin ja pääsin hirvijahtiin.
Kilpailut veivät mukanaan
Armeija-ajan koittaessa Jukalla oli jo selvät sävelet. Hän pääsi omasta pyynnöstään Kuopioon asekouluun. Armeijan harmaissa ei nuorella miehellä aika tullut pitkäksi.
− Olin panssaripuolella, ja siinä tuli tutustuttua vähän järeämpään kalustoon.
Armeijan jälkeen työura aukeni lasitehtaalla, mutta kiinnostus aseisiin säilyi. Kun Jukka luki lehdestä suustaladattavien aseiden kilpailuista, hän innostui välittömästi ja tilasi lopulta Saksasta itselleen oman aseen.
