Artisti ELLIMEI, oikealta nimeltään Elli Immonen, koki aikuisiällä värien katoamisen elämästä. Yhden syyskauden ajan hänen oli vaikea tunnistaa itseään. Synkkä ajanjakso elämässä oli pysäyttävä ja opetti hetkessä elämisen taitoa.
ELLIMEI kutsuu itse ajanjaksoa ”henkiseksi burn outiksi”, joka vavahdutti: ”Pelotti, että olenko kadottanut oman iloisen pirskahtelevan itseni lopullisesti. Häpesin myös sitä, että voin niin huonosti, koska varmasti monen mielestä elämäni oli mallillaan: ystävät ympärillä, unelmatyö ja koti.”
Hurjaa oli hänen mukaansa myös huomata se, miten helposti ja hyvin pahan olon pystyy peittämään muilta:
”Tietysti ihan läheisimmät tiesivät tilanteestani, mutta jälkikäteen kävi ilmi, että kaikki ympärilläni olevat ihmiset eivät sitä edes huomanneet.”
Kehon ja mielen oireet pakottivat pysähtymään
Ennen romahdustaan ELLIMEI kertoo ihannoineensa sellaista elämää, jossa kalenteri on koko ajan täynnä ja jokaisella hetkellä yhdeksästä yhdeksään päivässä pitäisi tehdä jotain hyödyllistä: opiskella, tehdä musiikkia ja viedä projekteja eteenpäin.
Sitten oli vaan pakko pysähtyä. Keho ja mieli alkoivat oirehtia, hänelle tuli uniongelmia, paniikkikohtauksia ja ruokahalu oli kadoksissa.
”En enää vaan jaksanut. En ollut ennen kärsinyt unettomuudesta ja ruokahalun häviäminenkin oli minulle ihan uusi juttu.”
