Tanska-Irlanti-Saksa, 2000. Ohjaus: Michael Hegner, Stefan Fjeldmark. Käsikirjoitus: Stefan Fjeldmark, Karsten Kiilerich, John Stefan Olsen. Tuotanto: Kesto: 80 min.
Monikansallisena yhteistuotantona ja kahden tanskalaisen animaatio-ohjaajan yhteistyönä on syntynyt valloittava animaatioelokuva Apua! Olen kala. Elokuva alkaa, kun Kai, hänen pikkusiskonsa Stella ja serkkupoika Hans viettävät iltaa Anna-tädin hoivissa. Kun iltasatu nukuttaakin tädin eikä lapsia, tenavat hiipivät salaa kalareissulle ja joutuvat nousuveden vangeiksi. He syöksähtävät veden mukana professori McRillin luolaan, jossa tämä esittelee heille innokkaasti uusimman keksintönsä, kalarohdon, joka muuttaa ihmiset mereneläviksi. Stella maistaa vahingossa professorin ainetta ja muuttuu meritähdeksi. Kai ja Hans päättävät pelastaa Stellan ja kulauttavat samaa litkua muuttuen kalaksi ja meduusaksi. Niin alkaa lasten suuri vedenalainen seikkailu.
Värikylläinen tarina pursuaa jännittäviä käänteitä ja mainioita hahmoja. Tarinan anarkistisin tyyppi on pieni Joe-niminen luotsikala, joka puolestaan saa McRillin rohdosta puheenlahjan. Puhumisen jalo taito saa hänet himoitsemaan mainetta, kunniaa ja orjia, joiden avulla hän aikoo perustaa oman merellisen kuningaskuntansa. Joe alkaa häikäilemättömästi käyttää hyväkseen haiystäväänsä, jolla on kokoa muttei ihmeemmin älyä. Lasten pahimmat vastustajat ovat vallan huumaama Joe sekä aika, jota heillä ei ole tuhlattavanaan kuin 48 tuntia. Jos vasta-ainetta ei saada kahdessa vuorokaudessa, paluu ihmisiksi jää vain haaveeksi.
80 miljoonaa markkaa maksanutta elokuvaa tehtiin 500 henkilön voimin kolme vuotta. Tanskalaiset, Stefan Fjeldmark ja Michael Hegner, vastasivat elokuvan kuvakäsikirjoituksesta ja animaatiotyön koordinoinnista. Vaikka hahmot ovatkin hieman sarjakuvamaisia, elokuvan maisemissa on syvyyttä, lumoa ja huumoria. Bussina toimiva valaskala on kerrassaan valloittava; ja tuhansien orjien pyörittämä sardiinitehdas on kuin vastine Rooman valtakunnan pakkotyölaitokselle.
Apua! Olen kala puhuu samoista perusasioista kuin lastenelokuvat yleensä: vaikeuksien yhä lujittamasta ystävyydestä sekä hyvän ja pahan välisestä kamppailusta. Elokuvassa on kuitenkin raikas eurooppalainen sävy, mikä ei saa liikuttaviakaan asioita sulamasta silkaksi siirapiksi. 80 minuuttia on sopiva kesto pikkulasten animaatiolle, vaikka Kala sopiikin ehkä hiukan isommille kuin Nalle Puh -ikäisille.
Teksti: Minna Karila