Sydän hakkaa, kurkkua kuristaa, oksennus nousee kurkkuun eikä paniikki ole kaukana. Tuoksuyliherkkyys tekee Anitan jokapäiväisestä elämästä vaikeaa.
Nenäontelon valtaa tuttu pistävä tunne. Anita terästäytyy hetkessä ja vilkaisee ympärilleen. Supermarketin kenkäosaston jalkineet seisovat hyllyillä uhkaavissa riveissä.
Anita tajuaa sillä silmäyksellä, mistä kohtaus on tällä kertaa peräisin. Käsi ehtii hädin tuskin singahtaa suun eteen, kun jalkineiden sisältämän kumin haju laukaisee massiivisen aivastuksen.
− Kumin haju on pahimmasta päästä. Kun nenää alkaa pistää, tiedän, että on päästävä äkkiä pois, Anita huokaa.
Happi loppuu
Edellä mainittu välikohtaus ruokakaupassa on tuttu tilanne tuoksuyliherkän Anitan arjessa. Ensimmäiset oireet hiipivät ilmoille 25 vuotta sitten.
Anitalle iski kesken kaiken julkisella paikalla tunne, että happi loppuu. Oli rynnättävä ulos raikkaaseen ilmaan.
Reaktion toistuessa yhä useammin Anita alkoi epäillä, voimakkailla tuoksuilla oli tekemistä asian kanssa.
− Vaihdoin kokeeksi deodorantin, pesuaineet ja muut tuotteet miedompiin versioihin. Kun oireet jatkuivat, aloin ostaa täysin hajuttomia tuotteita. Sitten myös muiden ihmisten hajut alkoivat haitata.



