Trump jatkaa Yhdysvaltojen uhoavaa ulkopolitiikkaa, mutta tällä kertaa seinään saatetaan paiskata myös liittolaisia, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.
"Noin kerran kymmenessä vuodessa Yhdysvaltojen täytyy ottaa niskasta kiinni jotain pientä valtionrääpälettä ja paiskata se seinään, vain näyttääkseen maailmalle, että olemme tosissamme."
Tätä testosteroniuhoa ei ole tuottanut Donald Trump, vaikka siltä kuulostaa. Se on laitettu yhdysvaltalaisen historioitsijan Michael Ledeenin suuhun.
Näkemys nousi esiin, kun Yhdysvallat vastasi al-Qaidan syyskuun 2001 terrori-iskuihin "sodalla terrorismia vastaan", ja löysi seinään paiskattavan Afganistanin lisäksi Irakista, jolla ei ollut osuutta iskuihin.
Kuten Afganistan ja Irak sittemmin osoittivat, niin seinä vastaa kuin siihen paiskataan. Yhdysvaltalaisjohtoinen demokratiavienti ei tuottanut tuloksia.
Taliban pitää valtaa Afganistanissa, jihadistinen Isis (muista jihadisteista puhumattakaan) elää, Irak on yhä sekaisin, ja Guantánamon vankileirillä on yhä loppuun käsittelemättömiä tapauksia.
Syy vaihtuu, uho palaa
Ledeen on niin sanottu uuskonservatiivi. Uuskonservatiivit ovat kannattaneet demokratian edistämistä maailmalla tarvittaessa ja erityisesti asevoimin, ja he vaikuttivat voimakkaasti George W. Bushin presidenttikausilla.
Ledeen ei ole mikään Trumpin tapainen eristäytymispolitiikkaa ajava isolationisti. Silti Trumpin tullisotauhossa ja rajattomassa ylivertaisuudessa on jotakin samaa perusvirettä kuin neokonservatiivien militarismissa.
Panamassa, Tanskassa ja Grönlannissa odotetaan, ovatko ne kohta seinässä, Ledeenin hengessä. Kööpenhamina ja Ciudad de Panamá ovat kuitenkin pitäneet Washingtonia luotettavana ystävänään, toisin kuin pitivät talibanien 1.0-Afganistan ja Saddam Husseinin Irak.
Viimeisimpänä listan jatkoksi on joutunut Gaza, josta Trump kertoi tekevänsä "Lähi-idän Rivieran".
1:03
Kaksi vuosikymmentä sitten Yhdysvallat oli vielä yksinapaisen maailman napa.
Muu "länsi" oli sen uskollinen liittolainen – suojelihan supervalta sitä aseillaan – vaikka laiton hyökkäys Irakiin nostattikin protesteja virallisesta Ranskasta miljoonien ihmisten mielenosoituksiin eurooppalaisilla kaduilla.
Enää tähtilippu ei liehu ainoana ylivertaisena, muita selvästi korkeammalla kaikessa.
Trump kuitenkin vaatii vuodesta toiseen Yhdysvalloille kunnioitusta vanhasta tottumuksesta. Muuttuneina aikoina vaateet kohdistuvat lähimpiin ja suurimpiin naapureihinkin, Kanadaan ja Meksikoon, jotka ovat olennaisia Yhdysvaltain talouselämälle.
Ja niin ne kohdistuvat myös tänne Atlantin toiselle puolelle EU:hun.
Vanhalla mantereella itsepäisen pitkään toiveajateltiin, että Trump vaan puhuu: Otetaan juu sanat vakavasti, mutta eihän se nyt oikeasti tee mitä sanoo, kun ei ensimmäiselläkään kaudella.
Kaksi vuosikymmentä sitten ei odotettu eikä ajateltu, että Yhdysvallat tieten tahtoen haluaisi kutistaa ja työntää sivuun itseään symppaavaa joukkoa Euroopassa.
"Vapausperunat" oli myrsky vesilasissa
Aika pientä oli Washingtonissa kongressin edustajainhuoneen kahvilassa ranskanperunoiden muuttaminen vapausperunoiksi (freedom fries), kun Ranska vastusti Yhdysvaltain hyökkäystä Saddamin Irakiin. Ranut tekivät sittemmin paluun.
Nyt kyse ei ole enää ihan niin pienistä perunoista.
Valkoinen talo lähipiireineen kaveeraa nationalististen Unkarin ja Slovakian sekä laita- ja äärioikeistolaisten puolueiden ja poliitikkojen kanssa, lähtien Saksan AfD:stä populisti Nigel Farageen Britanniassa. Elon Musk feodaaliherran ottein haluaa dominoida Eurooppaa.
Jos isoja naapureita ei voi paiskoa tuosta vain seinään, rakennetaan kuitenkin korkeita kynnyksiä, ja paiskataan ikkunoita rikki. Ja liittolaisluottamusta.
Yhdysvaltojen krooninen alijäämäinen kauppavaihto rajan yli etelään ja pohjoiseen toki kismittää, vaikka kaikki menee sovitun mukaan. Mutta valtiojohtaminen ei ole vain teknokratiaa.
Supervallankin vuoteessa on aina myös itsetunnon herne patjakerroksen alla, kuten tanskalaisen H.C. Andersenin prinsessasadussa.
Amerikka ensin -herneitä on mennyt myös nenään, kongressissa monella republikaanilla.
"Älkää ryppyilkö Yhdysvaltojen kanssa"
"Tämä lähettää selkeän viestin kaikille johtajille. Älkää ryppyilkö Yhdysvaltojen kanssa juuri nyt, sillä meillä on uusi seriffi ohjaksissa", muotoili kansasilainen republikaanisenaattori Roger Marshall, michaelledeen-hengessä.
Asiantuntijoiden mukaan kultaista aikakautta lupaavan Trumpin lätkäisemät tullit muun muassa nostavat tavis-yhdysvaltalaisten kauppalaskua eivätkä välttämättä lisää yhdysvaltalaistuotteiden vientiä vastatullien takia.
Miten äänestäjät reagoivat kananmunien ja tomaattien hinnan nousuun lähiviikkoina ja -kuukausina, se nähdään lähiviikkoina ja -kuukausina. Yhdysvaltalaisten kun sanotaan äänestävän ensisijaisesti lompakollaan.
Deepseek toi lisää jäytävää pelkoa
Kiinalaisen Tiktokin menestys samojen tavisten älylaitteissa oli jo oire, ja Deepseek symboloi strategisempaa uhkaa. Ei yhden iskun teknologinen syyskuun yhdestoista, mutta kuitenkin vihollisen tikkaat linnoitukseen.
Yhtä sutjakkaa, mutta halvemmalla, vähemmällä energialla, ja härskisti kopioimalla -menetelmä, joka ei ole tuntematon muuallakaan.
Kiinan nousu Yhdysvaltojen vastavoimaksi luo jäytävää pelkoa johtoaseman menettämisestä Atlantin länsipuolella.
Trumpin ympärillä on niin ulkopoliittisia "Kiina-haukkoja", kuten ulkoministeri Marco Rubio ja turvallisuusneuvonantaja Mike Waltz.
"Teknoveljet", teknojättimiljardöörit Elon Muskista ja Jensen Huangista jengiin koomisella mielistelyllä ängenneeseen Mark Zuckerbergiin, ovat uudenlainen vaikuttajaryhmä vallan ytimessä.
He yhtä visusti haluavat padota Kiinan valtaa digitaalisilla markkinoilla A:sta Ö:hön, tekoälystä avaruuteen ja aseisiin, terveysbisneksestä viihteen kuluttamiseen, ja propagandaan.
Ja samalla ulkopuolinen ihmettelee, kuinka Tiktok kuin taikaiskusta kääntyi presidentinvaalien jälkeen kansallisesta turvallisuusuhasta sovellukseksi, "joka pitää pelastaa", Trumpin sanoin.
Rationaalisesti tai järkevästi ajateltuna liittolaisten ja omien markkinoiden kiusaaminen tulleilla on outoa. Mutta toisaalta, supervallassa näyttää olevan taas se aika itseymmärryksessä, että on vastustamaton tarve paiskoa seinään jotain.
Rikottua ei saa enää entiseksi. Sirpaleita kerätessä on hyvä miettiä, että ajat sittenkin muuttuvat aina.