Voimakkaasti allerginen Niina oli 13 vuotta sitten vaivojensa vuoksi lääkekoukussa. Hän kokeili viimeisenä keinona homeopatiaa. Puoli vuotta hoitojen aloittamisen jälkeen kaikki oireet katosivat.
Niina Voutilainen joutui jo pikkutyttönä allergiakierteen kouriin. Hän alkoi syödä kuusivuotiaana lääkkeitä siitepölykausina. Allergisia reaktioita aiheuttivat myös eläimet ja pöly.
− Kärsin jatkuvista hengitysoireista. Silmäni olivat turvonneet ja tulehtuneet. Minulla puhkesi rasitusastma, ja myöhemmin sain myös varsinaisen astmadiagnoosin. Liikunta muuttui haastavaksi, sillä hengittäminen oli työlästä, Niina kertaa allergiahistoriaansa.
Parikymppisenä Niina popsi allergialääkkeitä kevät- ja kesäkaudet läpeensä. Hän ravasi lääkärien vastaanotoilla. Lääkearsenaali kasvoi, mutta vaivat eivät helpottaneet.
Niinan mitta alkoi täyttyä, kun allergiaoireiden rinnalle ilmestyivät sitkeät, jatkuvasti toistuvat hiivatulehdukset.
− Aloin turvota ja saada migreenikohtauksia. Lopulta normaalit lääkkeet eivät auttaneet. Hiiva palasi riesakseni yhä uudestaan.
Seis jatkuvalle lääkitykselle
Niina varasi tuskastuneena ajan yksityiselle gynekologille. Saksalaissyntyisen lääkärin tapaaminen muodostui käänteentekeväksi.
− Kyseinen lääkäri ilmoitti suoraan, etten tule parantumaan normaalilla lääkityksellä. Hän kehotti minua ryhtymään hiilihydraatittomalle ja sokerittomalle ruokavaliolle sekä hakeutumaan homeopaatin vastaanotolle.
Homeopatia hoitomuotona ei sanonut Niinalle mitään. Hän oli silti huojentunut siitä, että ensimmäistä kertaa joku ei kuitannut vaivoja uudella lääkereseptillä.
Niina sai järjestettyä tapaamisen homeopaatin kanssa. Homeopaatti korosti alkuun, että homeopaattinen lääkitys vaatisi tehotakseen sitoutumista, sillä todennäköisesti oireet pahenisivat alkuun.
− Pian sen jälkeen kun ryhdyin käyttämään homeopaattisia pillereitä, jouduin kokemaan erilaisia uusia oireita. Esimerkiksi ihoni alkoi kutista voimakkaasti ja ikään kuin uusiutui kauttaaltaan. Tätä kesti useita viikkoja. Soitin useaan kertaan homeopaatilleni ja sanoin, etten kestä enää, Niina muistelee.
