Raitistuneet alkoholistit pitävät ideaa paluusta kohtuukäyttöön järkyttävänä.
Voisiko alkoholisti todella jossain tilanteessa palata kohtuukäyttäjäksi?
Asia nousi otsikoihin, kun Helsingin Sanomat pohti artikkelissaan, tarvitseeko alkoholistin olla koko loppuelämänsä raitis ja onko täysraittius ainoa polku päihdeongelman ratkaisuun?
Asiasta keskusteltiin torstaina MTV Uutisten suorassa lähetyksessä, jossa kaksi alkoholistia kertoi harvinaisen suoran mielipiteensä HS:n esille nostamasta aiheesta.
"Vastuuton asia laittaa nettiin"
Some- ja hyvinvointivaikuttaja Harriet Holmborg on ollut raittiina jo yli neljä vuotta. Hän kertoo voineensa pahoin, kun hän luki uutisartikkelin aiheesta.
– Näin tämän ensimmäisenä Instagramissa. Kuvassa luki, että "on mahdollista käyttää kohtuudella, vaikka olisikin alkoholisti". Mietin, että olipa mustavalkoisesti esitetty. Jokuhan saattaa saada syyn aloittaa, Holmborg kuvailee.
– Minulla iski päällimmäisenä huoli, mitä tästä koituu tai voisia koitua. Koen, että tämä on todella haitallinen ja vastuuton asia laittaa nettiin, hän jatkaa.
Holmborgin mukaan hänen kohdallaan paluu kohtuukäyttöön on yksinkertaisesti mahdoton ajatus.
– Se, millaiseksi elämäni on rakentunut raittiina, on jotain sellaista, mitä en osannut edes unelmoida.
– ”En löydä alkoholista sellaista hyötyä, joka olisi mitenkään sen arvoista, että lähtisin kokeilemaan, hän kertoo.
Yli 10 vuotta raittiina ollut vuorineuvos Juha Rantanen on samoilla linjoilla.
– Muistan sen synkkyyden, jota alkoholismi minulle edusti. Miksi palaisin sinne? Rantanen pohtii.
Hän pitää kaiken kaikkiaan HS:n juttua "yllättävänä avauksena".
– Kysymys on, että miksi minun pitäisi aloittaa uudelleen? Jos olet alkoholisti, niin miksi sinun pitäisi harjoitella sitten kohtuukäyttöä? Rantanen pohtii.
Päihdelääkäri: Keskusteluun pitää saada värisävyjä
Lähetyksessä vieraillut Mehiläisen päihdepalveluiden ylilääkäri Kaarlo Simojoki korostaa, että jos alkoholin kanssa on ollut elämässä suuria ongelmia, lääkäri ei koskaan neuvo aloittamaan käyttöä uudelleen.
Suomessa keskustelu alkoholismin ympärillä on liian yksioikoista, ja se voi nostaa pahimmassa tapauksessa ihmisten kynnystä hakeutua hoitoon.
– Meidän pitää saada niitä värisävyjä tähän. Meillä on olemassa erilaisia tapauksia. Meidän pitäisi ymmärtää, että ihmiset ovat yksilöitä, Simojoki selittää.
Hänen mukaansa alkoholiriippuvuuteen ja siitä toipumiseen ei ole yhtä kaikille sopivaa mallia. Osalla toimii "korkki kerrasta kiinni", osalla taas vähentäminen.
– Meillä on hyvin vahva ajatus, että ainoa ratkaisu alkoholismiin on raittius. Sehän luo paineita. Näen potilaissani aika monia, jotka sanovat: "Ei minusta ikinä tule raitista. Ei ole mahdollista. Ihan kauhea ajatus. Minähän kuolen sosiaalisesti."
Simojoen mukaan juuri vähentäminen voi olla se avain, jonka kautta voi syntyä oivallus pysyvään muutokseen.
– Ja pysyvä muutoshan tulee juuri oman sisäisen prosessin kautta.
Jos alkoholisti harkitsee itse jossain tilanteessa palaamista kohtuukäyttöön, vaatii se Simojoen mukaan riskin kokonaisvaltaista arviointia.
– Kyllä minä itse potilaideni kanssa useimmiten käyn sen keskustelun: onko se oikeasti tämän riskin väärti?
– Meillä on myös paljon sellaisia, jotka ehkä näyttäytyvät alkoholiriippuvaisina, mutta sinällään eivät sitä vielä ole. Kyse voi olla esimerkiksi elämäntilanteeseen liittyvästä liiallisesta alkoholinkäytöstä. Heillä voi olla kykyä palata kohtuukäyttöön.
