(Spitfire)
Cooperin Alice jatkaa edellisen The Eyes Of Alice Cooper –levynsä linjaa. Ei heviä vaan 70-luvun rokkia joka on pastissi Rolling Stonesista, John Lennonista ja tietysti Cooperin omista 70-luvun alun levyistä.
Edeltäjänsä tavoin myös Dirty Diamonds onnistuu retroilussaan. Vaikka biiseissä on tuttuja aineksia, Cooper ei kopioi vaan tekee uutta klassista rockia.
Rennon Rollari-rokin lisäksi saadaan mm. kantria (The Saga Of Jesse Jane) ja James Bond -leffamusaa yhdistettynä punkin räyhään (Dirty Diamonds). Levyn parhaita paloja oleva voodoo-blues Zombie Dance muistuttaa New Orleans –ukko Dr. Johnin ja Stonesin yhteistyötä.
Pienet yksityiskohdat on tehty hyvin. Melko mitäänsanomattoman Pretty Ballerina –balladin pelastaa kuusikymmenlukulainen huiluosuus.
Bonusbiisi Stand on outo rockin ja rapin yhdistelmä. Se on turhin kappale ja levyn lopusta helppo jättää kuuntelematta.
Parhaillaan Eurooppaa Deep Purplen kanssa kiertävän Alice Cooperin vahvuus on yhä huumorissa. Hän ei ota itseään tai musiikkiaan liian vakavasti. Dirty Diamonds on hauska levy, jollaista ei olisi raskaan Brutal Planet –kiekon nykyhevisynkistelyjen aikaan uskonut enää Cooperilta kuulevansa.
teksti: Sami Ruokangas