Iso-Britannia, Ranska 2013. Ohjaus: Declan Lowney. Käsikirjoitus: Neil ja Rob Gibbons. Tuotanto: Kevin Loader, Henry Normal. Kuvaus: Ben Smithard. Leikkaus: Mark Everson. Päärooleissa: Steve Coogan, Colm Meaney, Anna Maxwell Martin, Felicity Montagu. Kesto: 90 min.
Brittihuumorin pitkäaikainen kukinto puhkeaa kotimaisille valkokankaille parahiksi pyhien väliin. Koomikko Steve Cooganin luoma radiojulkkis Alan Partridge ei liene kaikille katsojille tuttu, sillä narsistisen hahmon viimeisimmästä kanavavierailusta on meillä ehtinyt vierähtää jo reilu vuosikymmen.
Nyt niljakas tiskijukka on saanut kokonaisen elokuvan. Alan Partridge: kukkona tunkiolla (Alan Partridge: Alpha Papa, 2013) jatkaa vanhalla tutulla linjalla äijää itseään sen enempää esittelemättä, joten tyypin aiempi tuntemus on yleisön kannalta jotakuinkin tarpeellista.
Elokuvassa Partridge (Coogan) on edelleen Norwichin pienen paikallisradion omahyväinen dj. Itsensä liian vakavasti ottava pyrkyri on ammatillisessa laskusuhdanteessa: ison mediakorporaation ”nuorekkaissa uudistuksissa” veteraanitoimittajien työt meinaavat loppua. Potkut uhkaavat joko Partridgeä tai hänen kaveriaan Pat Farrellia (Colm Meaney).
Tavoilleen uskollisesti Alan hoitaa homman häikäilemättömästi kotiin, ja Pat saa lähtöpassit. Tapahtunut suistaa Farrellin raiteiltaan. Epätoivoinen mies kaappaa radioaseman ja kollegat panttivangeikseen. Ja kukapa joutuu neuvottelemaan sovusta poliisin kanssa? No tietenkin Alan Partridge, sotkun aikaansaanut sählääjä.
Alan Partridgen surkuhupaisasta hahmosta pitäminen ei ole itsestäänselvyys. Huumori on räävitöntä ja roisia, Cooganin hervoton tyylittely mauttomuudessaan myös terävää mediakritiikkiä. Britanniassa suositun dj-parodian arvostus perustuu paljolti kieleen, joka ei vain aina tahdo taipua tekstityksen tiiviisiin puitteisiin.