Syöpä koskettaa lähes jokaista suomalaista jossain elämän vaiheessa. Sairaus ei kosketa ainoastaan sairastunutta, mutta myös hänen koko lähipiiriään.
Oireet, hoito ja sairauden eteneminen ovat asioita, jotka herättävät epätietoa ja kysymyksiä. Syöpään sairastuneelle ja hänen läheisilleen asiantuntevien lääketieteen ammattilaisten tuki on äärimmäisen tärkeää.
Helsingin Ruoholahdessa sijaitseva Docrates Syöpäsairaala on suomalainen syöpäsairauksiin erikoistunut sairaala. Docrateen asiantuntijat vastaavat nyt lukijoiden lähettämiin kysymyksiin syövästä.
"Mieltäni askarruttavat ehkä eniten itse syöpäsolut: miten syöpäsolun muodostuminen alkaa, onko lähtökohtana kehon oma terve solu, mikä mutatoituu kasvainsoluksi vai onko kysymyksessä taudin tuottama uusi solu, joka kehittyy kehosta riippumatta vain taudinaiheuttajan tuottamana? Itse kokemuksesta tiedän mielen vaikutuksesta syövän paranemiseen, mutta kiinnostaisi tietää, miten aivot ohjaavat solutoimintaa kehossamme ja miten suuri vaikutus yleensä voi olla pienentämään riskiä sairastua syöpään? Mehän sairastamme elinaikanamme muutaman syövän, mutta elimistömme pysäyttää taudin etenemisen, siksi mietityttääkin, olisiko mahdollista elimistön saavuttaa tila, jolloin syöpäsolujen muodostuminen hidastuisi elimistön omasta toimesta ja/tai aineesta, joka lisäisi elimistön omaa vastustuskykyä syöpäsolujen muodostumisen ehkäisemiseksi?"
– Syöpä syntyy, kun olemassa olevan solun perimä muuttuu siten, että solu jakautuu hallitsemattomasti ja muodostuva syöpäkudos saa kyvyn tunkeutua ympäröiviin tai etäisempiin kudoksiin ja elimiin. Opimme koko ajan uutta ja lisää näistä varhaisen vaiheen tapahtumista, mutta paljon on vielä tutkittavaa. Osa näin syntyvistä soluista elimistö tunnistaa vieraiksi, ja pystyy poistamaan immuunipuolustuksen kautta. Niitä tapahtumia, jotka vaikuttavat siihen, selviytyykö syöpäsolu tästä puolustuksesta vai ei, tunnetaan vielä heikosti. Siksi on myös liian varhaista sanoa mitään mielen ja monen muun tekijän vaikutuksesta syövän syntyyn.
Tom Wiklund, johtava ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LKT, syöpätautien ja sädehoidon dosentti
"Olen juuri käynyt läpi imusolmukesyövästä johtuneen sytostaattihoidon. Mihin jatkossa tulisi kiinnittää huomiota?"
– Syövästä selviytymisen jälkeen toipuminen hoitojen välittömistä haitoista vie aikaa. Toimintakyky palautuu vähitellen. Terveelliset elämäntavat ovat aina tärkeitä, ja tässä tilanteessa tavanomaistakin tärkeämpää. Ruokavalioon, tupakoimattomuuteen ja liikuntaan kannattaa kiinnittää huomiota. Seurannan aikana seurataan toimintakyvyn palautumista, ja tarvittaessa tuetaan toipumista. Lisäksi seurataan mahdollisia syöpähoitojen myöhäishaittoja ja luonnollisesti syövän mahdollista uusiutumista. Syöpähoitojen myöhäishaitat riippuvat suuresti käytetyistä hoidoista, ja sytostaattihoitojen osalta siitä, mitä sytostaatteja on käytetty. Näistä asioista kannattaa keskustella hoitaneen lääkärin kanssa, joka tietää mitä lääkkeitä on käytetty.
Tom Wiklund, johtava ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LKT, syöpätautien ja sädehoidon dosentti
"Miksi syöpää sairastavan perheen muut jäsenet jätetään oman onnensa nojaan? Vailla mitään tukea? TAYS:n lääkärit olivat kauhuissaan, kun syöpä-äidillä on kaksi tytärtä. Mites meidän tyttärien syöpätestaukset? Syöpähoitojen jälkeen, onko potilas normaalisti entistäkin rauhattomampi muita perheen jäseniä kohtaan? Muuttaako syövän läpikäynti persoonaa? Missä vaiheessa syövän jälkeen normaali läheisyys alkaa?"
– Syöpä vaikuttaa aina kaikkiin lähellä oleviin ihmisiin. Hyvässä syövänhoidossa perheelle toistuvasti kerrotaan, mitä seuraavaksi tehdään ja millainen vaikutus sillä syöpään on. Perhe pidetään koko ajan ajan tasalla syöpään, hoitoihin, sivuvaikutuksiin ja psyykkisiin vaikutuksiin liittyvistä asioista.
Yksinkertainen tapa on pitää perhekeskusteluja, missä lääkäri kertoo asian omalta kannaltaan ja kaikilla on mahdollisuus kysyä ja/tai kertoa huolensa. Lapsi ymmärtää jo noin 7-vuotiaasta lähtien, mitä äidille tapahtuu ja pienempikin jo vaistoaa, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi. Pienille lapsille tulee mahdollistaa normaali elämä lapsena tukemalla harrastusten jatkamista ja kaveripiirin pysymistä. Suuremmille lapsille ja aikuisille lapsille kerrotaan asiat realistisen positiivisella tavalla.
Myös isovanhemmat tai muut läheiset tarvitsevat mahdollisuuden kysyä ja kertoa.
Syöpätestauksia tarvitaan harvoin; silloin, kun on syytä epäillä perinnöllisiä tekijöitä. Tieto sairaudesta vähentää tarvetta testaukseen.
Syöpähoidot ja tietoisuus syövästä voivat herättää levottomuutta ja pelkoa. Oikea ja oikea-aikainen puhuminen vähentää tarpeetonta ahdistusta. Hoitoihin tai syöpään voi liittyä oireita, jotka tekevät elämän hankalammaksi. Niiden tehokas lievittäminen usein rauhoittaa myös ahdistuneisuutta ja esimerkiksi kivun tuntemisen aiheuttamaa pelkoa lievitetään hoitamalla kipua.
Syövän läpikäynti, kuten muutkin suuret muutokset elämässä, muokkaavat ihmistä. Muutos voi tapahtua huonompaan tai jopa parempaan suuntaan. Yleensä pitkäkestoinen ahdistuneisuus ja pelko muokkaavat ihmistä vetäytyneempään ja vähemmän elämäniloiseen suuntaan. Melko pienillä asioilla, kuten puhumisella ja oireiden lievityksellä, voidaan elämä saada tuntumaan paremmalta.
Läheisyyttä, myös seksuaalisuutta, voi olla koko sairastamisen ajan. Jotkut syövät vaativat muuttamaan läheisyyden tapoja. Ahdistunut ja kipeä ihminen samanaikaisesti kaipaa läheisyyttä, mutta ei aina pysty ottamaan sitä vastaan. Joskus, jos läheisyys on ongelma, sitä voi helpottaa puhumalla koko perheellä keskenään tai lääkärin/hoitajan kanssa.
Juha Hänninen, palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys, LL
"Voiko yleisimmät syövät löytää alkuvaiheessa verikokein, jotta hoito saadaan aloitettua riittävän aikaisin?"
– Tänä päivänä ei vielä tunneta sellaista verikoetta, joka tunnistaisi varhaisvaiheen syöpää. Sen sijaan voidaan geenitestillä selvittää, onko henkilö sellaisen geenivirheen kantaja, joka nostaa riskiä sairastua tiettyihin syöpiin. Tulevaisuudessa, joka ei välttämättä ole kovin kaukana, voidaan todennäköisesti verestä mitata syöpäsoluista irronnutta perimää, ja siten havaita syöpä varhain. Jo tänä päivänä voidaan levinnyttä syöpää sairastavien verta tutkimalla todeta syöpäsoluista irronnutta perimätietoa, ja joissakin tapauksissa käyttää tätä tietoa hyväksi hoidon valinnassa tai hoitovasteen seurannassa.
Tom Wiklund, johtava ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LKT, syöpätautien ja sädehoidon dosentti
"Veljelläni oli luusyöpä, isällä paksusuolen syöpä, äidillä munasarjan syöpä (60–70-luvulla). Paksusuoleni on tähystetty ja todettu, ettei riskiä ole. Kuinka suuri riski on sairastua munasarja- tai kohtusyöpään? Kipu lähtee alaselästä, tulee molemmin puolin alavatsaan. Selkä leikattu noin 3 vuotta sitten, siitä jäi kipu, jota hoidetaan särkylääkkeillä."
– Joissakin perheissä havaitaan tavallista enemmän syöpätapauksia, ja näissä tilanteissa voidaan joskus havaita perheessä esiintyvä geenivirhe, joka altistaa syövän syntymiselle. Yleensä tutkimukset aloitetaan siitä, että lääkärin kanssa käydään huolellisesti läpi koko lähisuvun historia syövän osalta, ja sen perusteella arvioidaan, onko kyseessä mahdollisesti suvussa esiintyvästä syöpäalttiudesta. Tarvittaessa asiaa voidaan sen jälkeen tutkia tarkemmin geenitestillä. Ensisijaisesti pyritään, jos mahdollista, tutkimaan sellaista suvun jäsentä, jolla syöpä on jo todettu. Suvussa voi olla kohonnut riski sairastua syöpään, vaikka geenivirhettä ei todetakaan, mutta havaittu geenivirhe auttaa suunnittelemaan mahdollisia jatkoseurantoja. Kivun syyn selvittäminen vaatii lääkärissä käynnin.
Tom Wiklund, johtava ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LKT, syöpätautien ja sädehoidon dosentti
"Hei! Itselläni on todettu rintasyöpä vuosi sitten, jolloin tehtiin osapoisto ja kainalo tyhjennettiin. +6x syto+30x sädetys jo tuolloin. Kuvauksissa oli havaittu joku muutos maksassa, mutta sitä on nyt vasta alettu paremmin tutkia ja kysynkin nyt, että kun maksabiobsia ei ole kahteen kertaan onnistunut sen kivuliaisuuden vuoksi, niin eikö sitä voida tehdä nukutuksessa? Nykyinen lääkärini on sitä mieltä, että seurataan vaan."
– Epäselvää maksamuutosta voidaan tutkia monella tavalla, muun muassa ultraäänitutkimuksella, tietokonetomografialla ja magneettitutkimuksella. Myös PET TT -tutkimuksella voidaan saada lisätietoa syöpäpesäkettä epäiltäessä. Näitä kaikkia tutkimuksia voidaan tehdä eri menetelmillä, ja erilaisilla varjoaineilla eli räätälöidä potilaan tilanteen mukaan. Lisäksi tutkimuksia voidaan toistaa, jolloin nähdään tapahtuuko havaitussa muutoksessa ajan myötä muutoksia esimerkiksi sen koossa. Usein näillä tiedoilla päästään jo varsin suureen varmuuteen. Biopsian eli koepalan otto maksasta on viimeinen tarvittaessa tehtävä, varmistava tutkimus. Maksabiopsian otto nukutuksessa on aikuisilla erittäin harvinaista, yleensä paikallispuudutus ja tarvittaessa rauhoittava esilääkitys on riittävä. Aina on huolellisesi punnittava tutkimuksesta saavutettava hyöty mahdollisiin haittoihin.
Tom Wiklund, johtava ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LKT, syöpätautien ja sädehoidon dosentti
"Aiheuttaako deodoranttien jatkuva käyttö syöpää?"
– Asiaa on jonkin verran tutkittu, mutta mitään yhteyttä deodoranttien käytön ja syövän välillä ei ole todettu.
Timo Joensuu, sädehoidon ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LT, kliinisen onkologian dosentti
"PSA-arvo 7.2, välillä 6.8, puolivuositarkastuksia nyt 3 vuotta. Lääkäri olisi antanut lähetteen urologille. Ei pissivaivoja, erektiossa laiskuutta.” Onko syytä huolestua?
– Kyllä 68-vuotias mies voisi käydä urologin vastaanotolla ilman huolestumista. Pelkän PSA-tutkimuksen sijasta olisi hyvä katsoa niin kutsuttu suhteellinen PSA, joka kertoo enemmän siitä, miksi PSA mahdollisesti on hieman koholla. Liittykö se ehkä jonkin verran suurentuneeseen rauhaseen. Joskus eturauhanen kannattaa tutkia myös tunnustelemalla. Jos eturauhasesta löytyy kyhmy, niin sen tarkempi tutkiminen on aina suositeltavaa. Jos PSA on koholla tai alkaa nousta, niin ei pidä tuudittautua myöskään edes täydelliseen oireettomuuteen, sillä eturauhasen syöpä on usein salakavalasti alkuvaiheessaan pitkäänkin oireeton.
Timo Joensuu, sädehoidon ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LT, kliinisen onkologian dosentti
"Hei, voiko syöpäpotilas käydä kiropraktikolla? Saako käyttää lihaksia rentouttavia voiteita?"
– Voi. Jos syöpä kuitenkin on esimerkiksi selkärangan alueella, niin silloin nikamien manipulaatio ei luonnollisestikaan ole suotavaa. Pääsääntöisesti lihasten hieronta esimerkiksi on vain hyväksi. Kuuluisalla newyorkilaisella Memorial Sloan Ketering -syöpäkeskuksella esimerkiksi on useita syöpäpotilaiden hierontaohjelmia tutkimuksiinsa perustuen. Jos syöpäpotilailta kiellettäisiin hieronta kokonaan sen pelossa, että hieronta esimerkiksi lisää lihasten verenkiertoa, niin syöpäpotilailta pitäisi kieltää myös kaikenlainen liikunta juoksemisesta puhumattakaan.
Timo Joensuu, sädehoidon ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LT, kliinisen onkologian dosentti
"Hei! Mikä kipu on, kun rintaan pistää syvältä nänniin päin? Vasen rinta on tehnyt tätä jo useamman kuukauden ajan! Olen vasta 34-vuotias nainen!"
– Tavallisin syy rintojen kipuiluun on niin sanottu mastopatia, jolloin rinnat ovat muhkuraiset ja paikoitellen tiiviin tuntuiset. Jos oire on uusi, ja kestänyt jo usean kuukauden ajan, olisi syytä mennä lääkärin vastaanotolle. Nuoresta iästä huolimatta pyritään tutkimuksissa poissulkemaan kasvaimen mahdollisuus tarvittaessa mammografia- tai kaikukuvauksen ja magneettitutkimuksen tai kaikkien näiden tutkimusten avulla. Kipu voi olla syövän ensimmäinen oire.
Tom Wiklund, johtava ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LKT, syöpätautien ja sädehoidon dosentti
"Olen sairastanut autoimmuunia vatsan atrofista gastriittia neljä vuotta. Minulla on myös neljä muuta autoimmuunisairautta. Vatsan tähystänyt lääkäri pelotteli vatsasyövällä, joten ikävältä tuntuu elämä tämän tiedon kanssa. Voiko vatsasyöpää tunnistaa mitenkään ajoissa niin, että sitä voisi hoitaa? Vai onko niin kuin lääkäri sanoi: Yleensä löydetään niin myöhään, ettei mitään ole enää tehtävissä. Unohdin vielä sanoa, että olisin äärettömän kiitollinen vastauksesta. Olen kahden lääkärin vastaanotolla käynyt kysyen, miten pitää elää ja mitä syödä, jotta välttyisin vatsasyövältä. Vastauksia en ole saanut. Kaikki tieto on itse etsittävä netistä. Acetiumia olen käyttänyt ja se on hiukan auttanut oireisiin."
– Elämäntapojen osalta vatsalaukun syövän riskitekijöitä ovat tupakointi, runsas alkoholin käyttö, runsas suolan ja prosessoidun lihan käyttö. Lisäksi lihavuus lisää mahalaukun syövän riskiä. Hedelmien, kuten sitrushedelmien, runsas käyttö on ollut tutkimuskoosteiden mukaan yhteydessä pienempään mahalaukun syövän riskiin. Yhteenvetona kasvikunnan tuotteisiin, kalaan, kanaan, täysjyväviljoihin, palkokasveihin ja maitotaloustuotteisiin painottuva yleinen suositusten mukainen ruokavalio näyttää pienentävän mahalaukun syövän riskiä – ja se on hyväksi myös muiden syöpien ja sydänsairauksien näkökulmasta. Normaalipainon rajoissa pysyminen vähentää monien syöpätyyppien riskiä.
Reijo Laatikainen, laillistettu ravitsemusterapeutti
"Minulla oli rintasyöpä ja lääkäri sanoi ennen ensimmäistä leikkausta, että kasvain on 1 cm:n kokoinen. Leikkauksen jälkeen patologi sanoi, että se olikin 3 cm ja tämän johdosta päätettiin poistaa koko rinta. Toisen leikkauksen jälkeen poistetusta rinnasta löytyi vielä 1,5 cm ja 0,5 cm kokoiset kasvaimet. Nyt kun käyn vuosittain kontrolleissa, minua tutkitaan samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin edes 1,5 cm kasvainta saati 0,5 cm kasvainta ei näkynyt (eli mammografialla ja ultralla). Eikö minua pitäisi tutkia jollain muulla tehokkaammalla tavalla, kuten viipalekuvauksella tms.?"
– Rintasyöpää sairastaneilla naisilla toista, eli tervettä rintaa (ja myös sitä rintaa, jossa rintasyöpä oli, mikäli koko rintaa ei poistettu) tutkitaan rintasyövän varalta vuosittain käytännössä usein loppuelämän ajan. Yleensä käytetään silloin mammografiaa ja ultraäänitutkimusta tunnustelun lisäksi. Nämä tutkimukset eivät kuitenkaan aina, erityisesti nuoremmilla naisilla, joiden rinnat ovat tiiviit, osoita syöpää. Tällöin magneettitutkimus voi olla hyvä vaihtoehto. Rintojen magneettitutkimus vaatii erikoislaitteen ja sen tulkinta erikoisosaamista.
Tom Wiklund, johtava ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LKT, syöpätautien ja sädehoidon dosentti
"Voiko triplanegatiivisesta rintasyövästä toipua ilman leikkauksen jälkeisiä hoitoja? Vuonna 2008 vietiin oikea rinta (duktaalinen gradus 3) – otin vain sädehoidot, ei ole uusinut. Kesällä 2016 vietiin vasen rinta – siinä tuo tripla gradus 2 ja putsattiin kainalo. En ottanut sädehoitoja, koska olisi kuulema lisännyt käsivarren turvotustaipumusta. Nyt puoleentoista vuoteen ei ole löytynyt kuvauksissa syöpään viittaavaa. Miten toiveikas voin olla?"
– Rintasyövän leikkauksen jälkeiset liitännäishoidot suositellaan tapauskohtaisesti. Suositukseen vaikuttaa arvioitu syövän uusiutumisen riski, arvioitu hyöty lisähoidoista ja potilaan omat arvot. Eri potilaat arvottavat rintasyövän uusiutumisen riskin ja mahdolliset hoitojen haitat eri tavalla. Niin sanottu triplanegatiivisuus (eli sekä hormonireseptoreiden että ns. HER2 monistuman puuttuminen) on vain yksi ennusteellinen tekijä ja sen lisäksi hoitovalintoja ohjaava tekijä (hormonihoidot ja HER2-vasta-ainehoidot eivät ole tehokkaita). Tärkeitä muita ennusteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat rintasyövän uusiutumisen riskiin, ovat mm. rinnassa olevan kasvaimen koko, ja tieto siitä, onko kainalossa ollut imusolmukkeita, joihin syöpä oli levinnyt. Nämä tiedot ovat välttämätöntä tietää, jotta voisi arvioida yksittäisen potilaan syövän uusiutumisen riskiä, ja miten paljon siihen voidaan lisähoidoilla (sekä lääke- että sädehoidolla) vaikuttaa. Seuraavalla kontrollikäynnillä kannattaa lääkärin kanssa uudestaan käydä läpi näitä asioita, ja pyytää lisää tietoa. Apuna voidaan käyttää muun muassa yleisesti käytössä olevia riskilaskureita.
Tom Wiklund, johtava ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LKT, syöpätautien ja sädehoidon dosentti
"Hei! Äitini menehtyi paksusuolen syöpään sairastettuaan liki 6 vuotta, nyt isäni taistelee myös suolistosyöpää vastaan. Monen prosentin todennäköisyys minulla on sairastua suolistosyöpään? Olen jo kerran käynyt ’kontrollissa’, ja pääsen kuulemma joka toinen vuosi testeihin. Mitä muuta voin tehdä? Olen myös kuten isäni ja äitini kova reagoimaan vatsallani ja jännitän kaikkea kovasti..."
– Tilastollinen riski sairastua suolistosyöpään kohoaa, jos lähisukulainen on sairastunut. Jos jommankumman vanhemman suvussa on useita tapauksia, on riski periytyvästä syöpäalttiudesta suurentunut. Se, että vatsa reagoi herkästi stressitilanteissa, ei nosta syöpäriskiä, mutta se voi vaikeuttaa syövän diagnoosia, koska myös suolistosyövän oireet voivat varhaisvaiheessa olla epämääräisiä. Henkilöille, joiden suvussa on esiintynyt suolistosyöpää, suosittelen paksusuolen tähystystä ensimmäisen kerran noin 50 vuoden iässä (ellei lähisukulainen ole ollut tätä nuorempi sairastuessaan). Seuraavan tähystystutkimuksen ajankohta riippuu ensimmäisen tutkimuksen löydöksistä. Lisäksi suositellaan yleisesti terveellisiä elämäntapoja ja terveellistä dieettiä, johon kuuluu riittävästi ravintokuituja, eikä liiaksi punaista lihaa/prosessoitua lihaa.
Tuomo Alanko, lääkehoidon ylilääkäri, syöpätautien erikoislääkäri, LT
"Olen 72-vuotias mies. Minulla on ollut jo puolen vuoden ajan virtsaamisvaikeuksia aamuisin herätessäni. Ensimmäisellä vessassa käynnillä virtsarakko ei tyhjene kunnolla ja on pientä kihelmöintiä ja kirvelyä virtsaputkessa alavatsassa. Päivän aikana virtsa tulee normaalisti. Onko syytä huoleen?"
– Usein virtsaamisvaivojen todennäköisin syy on eturauhasen liikakasvu, jota voidaan hoitaa monenlaisilla lääkkeillä tai tarvittaessa höyläämällä tai laseroimalla. Virtsaamisvaivaa on turha potea hakematta vaivaansa apua. Urologi varmistaa samalla, ettei eturauhasessa ole pahanlaatuisia muutoksia, jotka vaatisivat vielä aktiivisempia hoitotoimenpiteitä.
Timo Joensuu, sädehoidon ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LT, kliinisen onkologian dosentti
"Olen lukenut, että on kehitetty sytostaatti, joka ei aiheuta sivuvaikutuksia. Onko se jo jossain käytössä tai tulossa käyttöön esim. Suomessa?"
– Sytostaatit eli solunsalpaajat vaikuttavat kaikkiin elimistön soluihin, ja siksi niihin tyypillisesti liittyy myös haittoja eli sivuvaikutuksia. Eri solunsalpaajiin liittyy erilaisia sivuvaikutuksia ja sivuvaikutusten esiintyminen voi vaihdella hyvinkin paljon eri ihmisten välillä. Sellaista solunsalpaajaa (tai ylipäänsä syövänhoitoa), johon ei liittyisi lainkaan haittoja kenelläkään, ei ole. Kaiken kaikkiaan voidaan yleisesti sanoa, että kaikkiin lääkehoitoihin liittyy myös haittojen riski, vaikuttavalla lääkkeellä voi aina olla myös sivuvaikutuksia.
Tom Wiklund, johtava ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LKT, syöpätautien ja sädehoidon dosentti
"Hei! Mies, 64 vuotta. PSA-arvot hyvin matalat. Muilta osin olisi aineksia vaikka eturauhassyöpään, koska mm. tiheävirtsaisuutta. Miespuolisia serkkuja ollut kolme kappaletta. Kaikki ovat kuolleet noin 70-vuotiaana eturauhassyöpään. Onko alhainen PSA ikään kuin tae siitä, että kyseessä oleva syöpä ei iske? Toisin sanoen kuinka todennäköisesti sellainen ei osu minuun?"
– Tiedetään, ettei PSA aina kerro kaikkea. Olemmekin tuoneet Suomeen Tukholmassa Karoliinisessa Instituutissa kehitetyn STHLM3-geenitestin, joka huomattavasti tarkemmin ennakoi eturauhassyöpää myös hyvin alhaisilla PSA-arvoilla. Jos suvun miehillä on tosiaan useammalla todettu eturauhassyöpä, niin suosittelen tekemään tämän STHLM3-verinäytetestauksen, minkä perusteella jo voidaan arvioida jatkotutkimusten tarvetta paremmin kuin pelkkään PSA-testiin perustuen. Jos syöpää ei ole todettu, niin pelkän PSA-testin sijasta kannattaa mitata myös suhteellisen PSA:n osuutta. Jos PSA kuitenkin on hyvin alhainen, niin silloin PSA-suhdelukua ei määritetä ollenkaan.
Timo Joensuu, sädehoidon ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LT, kliinisen onkologian dosentti
"Onko tilastollisesti minkäännäköisiä todisteita, että jotkin syövät olisivat parantuneet tai pysähtyneet leviämästä pelkästään elintapojen muutoksen myötä (ruokavalio, liikunta, psyykkinen hyvinvointi)?"
– Ajattelemme, ettei syöpä syömällä parane. Silti ei pidä väheksyä sitä tutkimustietoa, joka väestötasolla kertoo meille tiettyjen ravintoaineiden enemmän tai vähemmän säännöllisesti käytettynä vähentävän syövän ilmaantuvuutta. Samalla lailla tiettyjen ravitsemukseen liittyvien syövän riskitekijöiden välttäminen vähentää oleellisesti syöpään sairastumisia.
Timo Joensuu, sädehoidon ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LT, kliinisen onkologian dosentti
"Hei, olen sairastanut eturauhassyöpää n. 15 vuotta. Nyt minulla on kipupumppu. Kuinkahan kauan elämäni vielä jatkuu? Kipupumppu on maailman paras keksintö. En tunne mitään kipuja. Pumppu pitäisi asentaa heti, kun kipuja alkaa ilmetä. En ole pumpun asennuksen jälkeen syönyt yhtään kipupilleriä.”
– Yksilötasolla jäljellä olevaa elinaikaa on mahdoton tietää. Jopa tällaisessa tilanteessa missä syövästä ei katsota voivan parantua ja hoito painottuu kipujen lieventämiseen syöpä voi edetä hyvinkin hitaasti. Hitaastikin etenevä syöpä voi kuitenkin jossain vaiheessa muuttua myös nopeasti eteneväksi jos syöpäsolujen aggressiivisuus kasvaa solujen jakaantumisen myötä. Parhaimmillaan parantumatonta etäpesäkkeistä ja laajastikin levinnyttä eturauhassyöpää voidaan hoitaa kroonisena sairautena niin, että se lyhentää hyvin vähän tai ei juuri ollenkaan elinaikaodotetta.
Juha Hänninen, palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys, LL
– Kipupumppu, eli lääkeannostelija jolla lääke annetaan ihon alle, selkäydintilaan tai suoneen, on vain tapa antaa lääkkeitä. Sillä ei ole vaikutusta elämän pituuteen. Kipupumppu asennetaan usein tilanteissa, missä nieleminen syystä tai toisesta on vaikeutunutta tai halutaan tehostaa lääkkeiden imeytymistä. Lääkkeiden oikea annostus on tärkeää. Usein oikea annos löytyy myös tableteilla tai iholle laitettavilla kipulaastareilla. Oireiden hoito vaatii myös monesti usean lääkkeen yhdistämistä ja tietysti asiantuntemusta. Kysymys elinajan odotteesta syntyy kaikille, joilla on vakava sairaus. Eturauhassyövässä ennuste on kuten edellä sanotaan hyvin vaihteleva. Joskus elämän jatkon pohtimisessa voi olla hyvä keskustella muutaman kerran lääkärin kanssa siitä, mistä ajatus juuri nyt tulee ja mitä se vaikuttaa nykyiseen elämiseen ja perheeseen.
Timo Joensuu, sädehoidon ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, LT, kliinisen onkologian dosentti